Kiusallista, tekopyhää!
Varoitus: Helsingin Sanomien “uutinen” Matti Vanhasen uusimmasta saattaa aiheuttaa kahvin joutumista henkitiehyeisiin. Niin ärsyttävä ja tekopyhä puolen sivun juttukokonaisuus on. (HS 27.3.2009, Jaakko Hautamäki, Miska Rantanen)
Pääjuttu selostaa tarkasti, miltä Vanhanen vaikutti 69-tiedotustilaisuudessaan, miten hän ähkäisi joka vastauksen edellä ja miten tilanne oli hyvin kiusallinen niin pääministerille kuin toimittajillekin. Taustalaatikko palauttaa seikkaperäisesti mieleen Vanhasen aiemmat viestikohut ja Sanottua-palstalla tiivistetään Seiskan alkuperäiset kohuväitteet.
Jutun vieressä politiikan toimituksen esimies Marko Junkkari ennustaa kolumnissaan, että “yrityksestään huolimatta Vanhanen ei taida onnistua kohun katkaisemisessa”. “Suomalaiset joutuvat seuraamaan vielä päiviä, kuinka maan pääministeri punastelee median rumputulessa.”
Junkkarin otsikkoon nostamaan kysymykseen “Mikä Vanhasta vaivaa?” esitän vastakysymyksen. Mikä mediaa vaivaa? Miksi minun täytyy lukea valtakunnan päälehden pääuutisena Matti Vanhasen viestittelystä ties kenen kanssa? Miksi minun pitää valistua lukemalla uutisesta, että numero 69 “mielletään erääksi rakasteluasennoksi”? Miksi toimituksen on täytynyt tehdä tämä äärimmäisen “kiusallinen” juttu? Ja miksi suomalaisten täytyy seurata vielä päiviä pääministerin punastelua?
Koska media ei tekopyhyydessään näe, että se asettuu “uutisoinnillaan” täsmälleen samalle tasolle kuin Matti Vanhasen vihjailevat viestit. Kun toimittajat luulevat, että tällaisen viestit ovat pääuutiskamaa, he alentavat koko journalismin tirkistelytasolle. Ällöttää.
Tätä tapausta koskeva uutisointi on kyllä hieman pulmallinen juttu. On tärkeää, että toimittajat toimivat vallanpitäjien vahtikoirana ja tuovat esiin poliitikkojen turhat törttöilyt. Mutta tosiaan voisi miettiä, miten ko. tapauksesta olisi hyvä uutisoida, jottei se alentuisi typerien viestittelyjen kanssa samalle tasolle. Ainakin tuollaiset ähkäisyjen laskemiset voisi jättää pois ja ilmaista vaivautuneisuuden fiksummalla tavalla.
Media tekee sen minkä sen pitääkin, mutta aivan liian kiltisti.
Maata johtaa henkisesti peruskoulun ala-asteikäinen “mies”.
Median on kerrottava siitä kansalle, ettei jokainen aivoton poliitikko ala halveksia naisia ja käyttää heitä hyväkseen sentään ihan jatkuvasti.
–
Näin oli 70-80 luvuilla kun poliitikkojen tekemisiin ei puututtu.
Sinnekö haluat takaisin Mirka?
Vai asuuko sinussa pikku KEPUlainen?
Silloin ymmärrän närkästyksesi, väärää miestä tutkitaan…
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Hei Jore! Oletkohan nyt mahtanut lukea kunnolla edellistä kommenttiani, Matleenan postausta ja alkuperäistä uutista? En suinkaan ole närkästynyt siitä, että Vanhasen 69-tapauksesta uutisoidaan – päin vastoin – vaan siitä, miten se tehdään. Haastateltavan ähkäisyjen laskeminen ei välttämättä ole sitä taitavinta journalismia. Yksi blogimme pointti on pohtia, miten journalismia ja eri medioiden käytäntöjä voisi tehdä toisin.
PS. Ja ei, Kiilablogin sen paremmin kuin minunkaan taustaltani ei löydy poliittista salaliittoa.
Haastateltavan ähkäisyjen laskeminen on sitä mitä journalismistamme puuttuu.
( kun sen tekee hesari)
Oletko kuullut termistä indoktrinaatio.
Lue ao juttu läpi ja avaa se mielessäsi.
Sehän on silkkaa v….uilua Vanhaselle— joka kuuluu lehtiin siinä kuin neutraali tilastojen perkaaminenkin.
Niin vähän keskustelua, ettei tämän seuraaminen maksa vaivaa.
Suomessa ollaan, eikä vapaa mielipiteenvaihto kuulu meidän kokemusmaailmaamme.
Hyvää jatkoa
Jore Puusa
Itse asiassa minä olen ihan oikeasti sitä mieltä, että valtajournalismin pitäisi uutisoida tämän tapaisista asioista mahdollisimman niukasti. Niukalla tarkoitan sitä, että on kerrottava se, mitä on tapahtunut, jotta ihmiset tietäisivät, mitä heidän “valtuutettunsa” puuhaavat. Se riittää. Jokainen lukutaitoinen ihminen ymmärtää pelkistä faktoistakin, miten typerästi pääministeri käyttäytyy. Ylimääräinen maalailu, irvailu ja heruttelu laskevat journalismin tasoa ja saattaavat pahimmassa tapauksessa kääntää toimittajille nyrkkiä puivan lukijan sympatiat pääministerin puolelle.
Kyllä minäkin lukijana sanoisin, että ensimmäiseksi haluan oikeastikin tietää, mitä on tapahtunut, kuka on kyseessä, milloin, (miksi) ja miten. Siis aivan sitä tylsää objektiivista tiedottamista, jossa toimittaja pyrkii parhaansa mukaan ottamaan asiasta selvää monista eri lähteistä.
Jos sitten haluan lukea irvailuja, haistatteluja ja nokkelia kommentteja, menen keskustelupalstoille. Tai odotan, että joku pakinisti tai kolumnisti tarttuu täkyyn. Minusta on hyvä se suomalainen perinne, että uutiset ja mielipide/viihdekirjoittelu erikseen. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko media johdateltavissa vai ei…