Valokuvaajan työ lehdistössä
Kodin Kuvalehden Kameran takana -palsta antaa puheenvuoron niille, jotka yleensä jäävät paitsi juttujen aiheiden, myös toimittajien varjoon- kuvaajat. Kunkin lehden päähenkilöjutun ottanut kuvaaja pääsee kertomaan palstalla kuvaustilanteesta ja omasta työstään. Artikkelien avulla lukijat pääsevät kuvaajien “takahuoneeseen”. Kuvaajat kertovat, miten ovat alalle päätyneet ja miten tekevät työtään. He ovat myös saaneet valita juttuun vaikuttavimmat ottamansa kuvat.
Kuvaajien haastattelut saavat kääntämään sivuja taaksepäin ja katsomaan kuvia uudella tavalla. Ne ovat myös hyvä muistutus sekä lukijoille että toimittajille siitä, että kuvaajien työ ei ole vain toimittajien assistenttina olemista ja puolihuolimatonta räpsimistä. Ideoiden kehittelyyn ja kuvien ottamiseen tarvitaan aikaa. Lähes kaikki kuvaajat valittelevatkin haastateltavien kiirettä.
Jutut antavat lisätietoa paitsi kuvaajasta itsestään, myös haastateltavana olevasta henkilöstä. Ai Jonna Tervomaalla oli kärsivällisyyttä seistä pitkään Katja Lösösen kuvattavana, kun hän halusi leikitellä taskulampun valolla(KK 2/2009).?Ja Bo Carpelaniako väsyttää katsella nauravien ihmisten kuvia lehdissä(KK 21/2008)?
Freelance-valokuvaaja Petri Juntunen(KK 1/2009):
“Valokuvaaja lukee kuvattavana olevaa ihmistä koko ajan, tuo hänestä esiin oman näkemyksensä. Kuvaaja ohjaa ja hyvällä tavalla manipuloi niin, että tarpeeton riisuuntuu ja paljastuu ihmisen ydin. Valokuvaaja toimii kuin tulitikku, joka joskus pienessäkin ajassa saa liian rauhallisen henkilön syttymään – tai hermostuneen rauhoittumaan. Minulle on ainainen mysteeri, mitä siinä oikein tapahtuu. Heitän ikään kuin pallon ja kuvattava heittää sen takaisin. Vakiokeinoja ei ole.”
“He ovat myös saaneet valita juttuun vaikuttavimmat ottamansa kuvat.”
—-
oooh ihanaa kuvaajat OVAT SAANEET VALITA IHAN ITSE OTTAMISTAAN KUVISTA vaikuttavimmat.
Tuossa lauseessa paljastuu alisteisuus/alistaminen.
Lehtikuvaaja on toimittajan autonkuljettaja, jolle annetaan kerran elämässään ihan itsekin mahis valita omista kuvistaan.
–
Ihan muistutukseksi, valokuvaaja on yleisnimike, jonka alla on rikospaikkakuvaajista, hää ja sairaalakuvaajien kutta lehtikuvaajiin ja myös Suomen cream of the cream eli kymmenkunta kuvatoimistokuvaajaa, harmaat eminenssit, joita kukaan ei tunne mutta joiden työ takaa sen, että aina on käyttökelpoista kuvaa, vaikka lehden oma kuvaaja epäonnstuu.
–
Jo nyt seitsemän kuukauden koulutuksen jälkeen omat opiskelijani kertovat naureskellen miten toimittajat heitä kohtelivat.
Hyvä Jore Puusa. Tarkoitin sitä, että juttusarjaan Kameran takana kuvaajat olivat saaneet valita omasta mielestään vaikuttavimmat/parhaat/mielenkiintoisimmat/heidän tyyliään parhaiten kuvaavat ottamansa kuvat uransa varrelta. Kommentti ei liity kuviin, joita kuvaajat ovat ottaneet kyseiseen lehteen.
Tarkoitit!
Oletko sitä mieltä että toimittajan juttuihin pitää liittää lukuohje mukaan?
–
Lipsahdukset kertovat asenteesta ja käytät edelleen sanaparia—ovat saaneet–
joka taas on alisteisuuden ikoni, joku on antanut luvan.
Hei! Hyvä ja asiallinen postaus, tykkäsin kovasti.
“Ne ovat myös hyvä muistutus sekä lukijoille että toimittajille siitä, että kuvaajien työ ei ole vain toimittajien assistenttina olemista ja puolihuolimatonta räpsimistä.”
Jos jutusta haluaa etsiä jotain asenteellisuutta suuntaan tai toiseen, se oli mielestäni kyllä ennemminkin pro-kuvaajat kuin buu-kuvaajat.