Sata-komiteaan tartuttiin Helsingin Sanomissa ensimmäistä kertaa vasta jouluna 2007, puoli vuotta komitean asettamisen jälkeen. Tähän mennessä komitea oli saanut ”listattua koko joukon epäkohtia, joihin se yrittää löytää ratkaisun” (HS 8.12.2007, pääkirjoitus).

Seuraavan kerran komitea nousee otsikoihin huhtikuussa, kun komitean puheenjohtaja Markku Lehto antaa haastattelun ja pääkirjoitustoimittaja Marjut Lindberg valittelee komitean vaitonaisuutta: ”Komitea tuntuu julistaneen itselleen täydellisen työrauhan, sillä huolimatta monikymmenhenkisestä osanottajien joukosta paljonkaan tietoa käsiteltävistä asioista ei ole tihkunut työryhmien ulkopuolelle” (HS 23.4.2008, pääkirjoitus).

Seuraava tiedonmurunen komiteasta tipahtaa heinäkuussa, kun Sata-komiteassa työnantajia edustava EK:n lakiasiainjohtaja Lasse Laatunen kertoo Kansan Uutisten haastattelussa työnantajien tavoitteista sosiaaliturvan uudistuksessa. Helsingin Sanomat uutisoi Laatusen kommentit ja tarttuu jälleen komitean keskusteluhaluttomuuteen pääkirjoituksessaan: ”Laatusen ulostulon kiistaton ansio on siinä, että se vihdoin avasi keskustelun sosiaaliturvan tulevaisuudesta. Tähän asti Sata-komitea on työskennellyt Matti Vanhasen hallituksen oppien mukaan julkisuudelta piilossa” (HS 19.7.2008, pääkirjoitus).

Lasse Laatusen kommentit nostattavat Hesarissa lyhyen keskustelun ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta, jonka/minkä jälkeen Sata-rintamalla jälleen vaikenee syyskuuhun asti, jolloin Matti Vanhanen esittelee Hesarissa Sata-komitealle suunnattua toivettaan takuueläkkeestä (HS 3.9.2008, kotimaa). Lokakuisten kunnallisvaalien alla Sata-komitea vaikenee edelleen (HS 25.20.2008, pääkirjoitus).

Marraskuussa komitean työskentelyn lähestyessä takarajaansa tunnelma sen hiljaisuuden ympärillä alkaa tiivistyä. Kuun alussa Helsingin Sanomat uutisoi, että saamiensa ”tietojen mukaan” Sata-komitea on ”uudistamassa työttömyysturvaa kovalla kädellä” ja esittelee samassa jutussa uudistusten suuntaviivoja (HS 6.11.2008, kotimaa). Ehdotukset ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikentämisestä herättävät poliitikot ja asiantuntijat arvostelemaan uudistuksia, ja muutaman päivän päästä Sata-komitean puheenjohtaja Markku Lehto joutuu pitämään tiedotustilaisuuden rauhoitellakseen keskustelua ja vakuuttaakseen, että mitään ei ole vielä päätetty (HS 15.11.2008, kotimaa). Pääkirjoituksen mukaan syy riidan leimahtamiseen on selvä: ”Komitean vaitonainen työskentelytapa on suuri syy erilaisten huhujen liikkeellelähtöön” (HS 18.11.2008, pääkirjoitus).

Joulukuussa käy selväksi, että Sata-komitea ei saa erimielisyyksien takia esitystään valmiiksi määräaikaan mennessä (HS 7.12.2008, kotimaa) ja pian hallitus myöntää sille kuukauden lisäaikaa (HS 16.12.2008, kotimaa). Tammikuun aikana raporttia odotellessa Hesarissa käydään ennakkotietojen perusteella keskustelua työttömyysputkesta, vuorotteluvapaasta ja työnantajan kansaneläkemaksuista.

Viikkoa ennen h-hetkeä Sata-komiteassa istuvat työmarkkinajärjestöt julkistavat yllättäen keskinäisen sopimuksensa, ”sosiaalitupon” (HS 23.1.2009, pääkirjoitus), jonka pykäliin loppuosa Sata-komiteasta pääosin tyytyy (HS 28.1.2009, kotimaa). Lopputulos saa monet hymähtelemään: ”Siinä missä komitea nyhräsi puolitoista vuotta saamatta aikaan muuta kuin selvityksiä, työmarkkinajärjestöt sopivat oman kattavan pakettinsa muutamassa päivässä” (HS 28.1.2009, kotimaa).

Tästä pienestä yllätysmomentista huolimatta komitean lopputulos ei vastannut jännittyneisiin ennakko-odotuksiin: ”Komitean väliraportti tuotti pahan pettymyksen niille, jotka uskoivat, että laajapohjainen asiantuntijoista koostuva komitea kykenisi tarttumaan olennaisiin kysymyksiin” (HS 29.1.2009, pääkirjoitus).

Tarinan juoni näyttää sulkeutuvan kahteen komitean omaan puolustuspuheenvuoroon, jotka kirjoittavat Hesariin SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen (HS 29.1.2009) ja Sata-komitean puheenjohtaja Markku Lehto (HS 2.2.2009, pääkirjoitus). Näiden testamenttien jälkeen onkin jo aika siirtyä eläkeikäkiistaan.