Tiede-lehti on edeltävien vuosien aikana viihteellistynyt. Hups, sanoin v-sanan. “Lähiruoka ei palloa pelasta” (3/2009) on erinomainen esimerkki siitä, millä tavoin viihteellinen artikkeli voi saavuttaa lukijan – kuitenkaan luopumatta kriittisistä näkökulmista.

Marko Hamilon kirjoittama artikkeli johdattaa lukijan Viivin ja Wagnerin (ekologisissa) jalanjäljissä tärkeiden ilmastonsuojeluun liittyvien kysymysten äärelle. Onko ekologisempaa tuoda tomaatit ulkomailta kuin kasvattaa ne kasvihuoneessa? Onko Viivillä Wagneria suurempi hiilijalanjälki, kun hän keittää puuronsa liedellä eikä luota mikropuuroon kuten Wagner? Kyllä kertaa kaksi.

Ilmastonsuojelussa on helppo jämähtää ajatusmalliin, jossa lihansyönti on ilmastodemonien puuhaa, elintarvikkeiden kuljettaminen uusavuttomien toilailua ja ruoan paketointi yksinkertaisen tyhmää. Artikkeli ravistelee moisia myyttejä ja tekee sen viihdyttävästi, lukijaa tylsistyttämättä tai syyllistämättä.