Lue juttu suomeksi

Journalists, who will cover the upcoming Eurovision Song Contest in Moscow, have to prepare for the event not just by entering the world of pop music intrigue. They also should gather more information about Russia’s gay rights activist groups in order to understand fully what is going to happen in Moscow in the end of spring.

Every year Russian gay community tries to organize a Pride Parade in Moscow. Every year the same scenario is repeated. They are denied permission from the city council but gather for a demonstration nevertheless. There they get beaten up by skinheads, extreme representatives of Orthodox Church and police. Then detention for having an un-authorized demonstration follows. Needless to say, that this “parade” has nothing to do with spectacular shows of Berlin or London. Anti-gay protesters and journalists greatly outnumber gay activists, while the demonstration itself is decorated with few “Gay rights are human rights”-kind-of posters and a rainbow flag of a moderate size.

In this climate planning the demonstration during an international event seems to be a very logical step.

During the Eurovision contest attention of European media will be focused on Moscow. Scoops and scandals will be haunted for. Many foreign journalists are going to be there. If things go as they are planned by ‘GayRussia’, journalists will also tell to the whole Western world about human rights activists being abused. Quite newsworthy.

This media presence would benefit gay rights activists in two ways. Firstly, it gives them some safety – there must not be a lot of blood in front of European cameras. Secondly, the issue of gay rights in Russia will receive more attention outside the country.

Another dimension has something to with the everlasting question many keep on posing – is Russia a European country? The enthusiasm with which it tried for many years to win Eurovision showed its wish to be one.

At the same time there are so-called “Western values”, that Kremlin is not ready to accept. Gay rights, for example. But since Israeli transvestite Dana International took the first place in Eurovision, it has been one huge manifestation of sexual diversity. A Moscow Pride Parade at the exact same date of Eurovision song contest that Russia wanted to host so badly is pushing this controversy even further.

It is very likely, that Kremlin media specialists, who`s job is to provide good publicity for the country, will do their best to prevent foreign journalists from covering the Pride Parade. Means are various. For example, in cooperation with local organizers of Eurovision, they can make it logistically impossible for reporters to reach the place of the place of demonstration — those could be blocked streets, important press-conference at the time of the parade or anything else.

In any case, journalists reporting Eurovision have to bear in mind two things. On one hand, they might have to struggle their way through to report the event. And, on the other, that what they are going to see might be different just because of their presence. Hence, preliminary research is needed.

Moskovan Euroviisut: Glitteriä ja verta

Moskovan Euroviisuista raportoivien toimittajien on valmistauduttava urakkaan muutenkin kuin paneutumalla popjuonittelun maailmaan. Kannattaa kerätä taustatietoja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavista ryhmistä ymmärtääksen, mitä Moskovassa oikein tapahuu tänä keväänä.

GayRussia-ryhmän aktivistit ovat julistaneet että Moskovan Pride-paraati marssii toukokuun 16. päivänä, jolloin kaupungissa on myös Euroviisujen finaali. Neuvotteluissaan Moskovan kaupungin kanssa GayRussia myöntyi vaihtamaan tapahtuman paikkaa, mutta ei aikaa.

Venäjän sateenkaariyhteisö yrittää järjestää Pride-kulkueen joka vuosi, ja aina toistuu sama näytelmä. Kaupunki ei myönnä lupaa, mutta aktivistit kokoontuvat silti mielenosoitukseen. Siellä heitä hakkaavat skinheadit, ortodoksikirkon ääriedustajat ja poliisi. Sitä seuraa luvattomasta mielenosoitukssta johtuva pidätys. Tarpeetonta sanoakaan, että tällä “paraatilla” on hyvin vähän tekemistä Berliinin tai Lontoon mahtavien Pride-paraatien kanssa. Paikalla on poliiseja, toimittajia ja homoseksuaalisuutta vastustavia protestoijia huomattavasti enemmän kuin mielenosoittajia. Kulkuetta koristavat maltillisen kokoiset sateenkariliput ja “homojen oikeudet ovat ihmisoikeuksia” -tyyppiset kyltit.

Tässä ilmapiirissä mielenilmauksen suunnittelu kansainvälisen tapahtuman yhteyteen vaikuttaa hyvin loogiselta askeleelta.

Euroviisujen aikana Euroopan median huomio keskittyy Moskovaan. Skuuppeja ja skandaaleja metsästetään. Kaupungissa on paljon ulkomaisia toimittajia, ja jos kaikki etenee GayRussian suunnitelmien mukaan, he voivat myös kertoa länsimaailmalle Venäjän ihmisoikeusaktivistien pahoinpitelystä. Uutisarvoista tavaraa.

Median länsäolo voi hyödyttää sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavia aktivisteja kahdella tavalla. Ensinnäkin se tarjoaa suojaa väkivaltaa vastaan – Euroopan kameroiden edessä ei ilkeä vuodattaa kovin paljon verta. Toiseksi Venäjän sukupuolivähemmistöjen tilanne saa huomiota ulkomailla.

Toinen ulottuvuus liittyy iänikuiseen kysymykseen siitä, onko Venäjä Eurooppalainen maa. Into, jolla Venäjä on pyrkinyt Euroviisujen voittoon vuosien ajan, todistaa Venäjän haluavan osaksi Eurooppaa. Samaan aikaan on olemassa niin sanottuja länsimaisia arvoja, joita Kreml ei ole valmis hyväksymään. Näihin kuuluvat muun muassa homojen oikeudet. Sen jälkeen kun israelilainen transvestiitti Dana International voitti Euroviisut, kisat ovat olleet yhtä suurta seksuaalisen monimuotoisuuden ilmentymää. Moskovan pitkään havittelemien Euroviisujen kanssa samaan aikaan pidettävä Pride-kulkue vahvistaa tätä ristiriitaa entisestään.

On luultavaa, että Kremlin mediaspesialistit, joiden tehtävänä on järjestää maalle positiivista julkisuutta, tekevät parhaansa estääkseen ulkomaisia toimittajia raportoimasta Pride-kulkueesta. Keinoja on monia. Yhteistyössä paikallisten Euroviisujärjestäjien kanssa he voivat tehdä kulkueen luo pääsemisen toimittajille logistisesti mahdottomaksi. Katuja voidaan sulkea, tai paraatin aikaan voidaan vaikka järjestää tärkeä tiedotustilaisuus.

Joka tapauksessa toimittajien kannattaa pitää mielessä kaksi asiaa. Heidän täytyy ehkä ponnistella päästäkseen paikan päälle raportoimaan Pride-kulkueesta. Toisaalta Pride-kulkue voi näyttää median läsnäolon vuoksi toisenlaiselta kuin yleensä. Siksi ennakkotutkimus on tarpeen.