Mediapäivät 2009: Muotiblogit
Mediapäivien muotiblogikeskustelun mielenkiintoisin anti ja kärkkäimmät kommentit pyörivät blogien ja kaupallisuuden kytköksissä.
Kun kaupallisuus linkittyy vaatteisiin, tyyliin ja muotiin jo itsessään, ei liene ihme, että kaupallisuuden lisääntyminen näkyy myös aihepiirin blogeissa. Eri yritykset saattavat lähettää hyvän mainonnan toivossa muotibloggaajille ilmaiseksi niin vaatteita, kosmetiikkaa kuin kutsuja kissanristiäisiinkin.
Keskustelutilaisuudessa osa yleisöstä kannattaa selvästi itsenäistä ja epäkaupallista bloggaamista, kun taas toisten mielestä kaupallisuus on hyvä asia.
“Olisihan se hienoa elättää oma perhe blogilla,” Go 4 it vol. 2 -muotiblogia pitävä Minttu Paakkulainen naurahtaa pariinkin otteeseen. “Vaatevalmistajat lähestyvät kyllä jonkin verran, minun puolestani saisivat lähestyä vieläkin enemmän!”
Keskusteluun osallistuvilla suosituilla muotibloggaajilla on tuhansia lukijoita viikossa, mikä houkutteleekin mainostajia ottamaan bloggaajiin yhteyttä.
Johanna Piispan Fashionweek-blogi kerää arviolta 6000 kävijää päivässä, ja Vesa Silverin kirjoittamassa Silver-blogissa viikoittaisia kävijöitä on noin 10 000. Minttu Paakkulaisen blogissa on arviolta 11 000 – 14 000 lukijaa viikossa ja Stella Harasekin kirjoittamassa Paras aika vuodesta -blogissa noin 14 000 lukijaa.
Bloggaajat kertovat, että mainostajilta tulee myös outoja yhteydenottoja.
“Eräs yritys lähestyi minua ja halusi minun alkavan pitää sähköhammasharjablogia heidän sivuillaan. Vastineeksi olisin saanut sähköhammasharjan. Jotkut mainostajat luulevat, että voivat höynäyttää nuoria tyttöjä miten vaan,” Johanna Piispa kertoo.
Tarjouksesta kieltäydyttyään Piispalle lähetettiin kuitenkin sähköhammasharja, josta hän lopulta päätyi tekemään yksittäisen postauksen blogiinsa. Moni lukija närkästyi mainostamisesta, joka ei tuntunut sopivan blogin aihepiirin.
Vastikään bloginsa Olivia-lehdelle myynyt Stella Harasek on myös aikaisemmin törmännyt erikoisiin tarjouksiin.
Kerran eräs mainostaja oli ottanut yhteyttä ja ilmoittanut, että juuri Harasekilla olisi nyt tilaisuus ensimmäisenä Suomessa päästä markkinoimaan heidän uusia tuotteitaan – ilman mitään korvausta tosin. Sama ehdotus oli lähetetty kymmenille muille bloggaajille.
Eräs yleisön edustaja ihmettelee, mikseivät bloggaajat lähetä saamiaan turhia ilmaistuotteita takaisin, muttei saa kunnollista vastausta.
Minttu Paakkulainen toteaa, ettei hän missään nimessä lähetä tuotteita takaisin ja ettei niitä edes loppupeleissä tule niin paljon. Hänen mukaansa muotijournalismi on paljon lahjus- ja tuotekeskeisempää kuin muotibloggaaminen.
Mitä mieltä sinä olet – uskotko mainostajien ilmaislahjojen vaikuttavan blogien sisältöön?
“Eräs yleisön edustaja ihmettelee, mikseivät bloggaajat lähetä saamiaan turhia ilmaistuotteita takaisin.” Jos tämä yleisön edustaja olisi toimittajana naistenlehdessä, ei olisi varmaan kysynyt moista. Eihän naistenlehtikään lähetä yrityksille takaisin tuotteita joita toimitukselle lähetetään ilmaisen näkyvyyden toivossa
Joskus tuote esitellään lehdessä, joskus ei. Sama varmaan pätee myös blogeihin.
Hyvä pointti Ilona!
Enkä usko, että kukaan ei-toimittaja ja ei-blogaaja torjuisi ilmaista hammasharjaa, jos sellaisen saisi postista kera pyynnön kehua tuotetta kavereille.
Olisiko tavaralahjojen närässä kyse perimmiltään kateudesta tai harmista, ettei itse saa lahjuksia? Mene ja tiedä. Itse sain joskus Finnairilta juttukeikalla tekonahkaisen keilakassin ja t-paidan. Kollegat katselivat toimituksessa harmissaan, että miksi juuri minä pääsin tuolle keikalle.
Noo, tuskin niitä lahjuksia tarvitsee takaisin lähetellä, jos niitä itse tyrkyttävät… Eri asia on kuitenkin se, miten ne vaikuttavat blogiin tai juttuun. Kyllä siinä saisi jokainen toimittaja/kirjoittaja olla varuillaan, ja ainakin tiedottaa rehellisesti, mikä osuus yrityksillä on tekstin muotoutumiseen. Ottamalla vastaan tuotteita ja mainitsemalla ne kirjoittaja antaa viestin, että mainostaminen on tätä kautta mahdollista ja jopa suotavaa. Erityisen tympeältä se tuntuu, jos yritys ei edes joudu maksamaan mainostilasta muuta kuin tuotelahjuksen verran.
Blogi on eri asia kuin naistenlehden juttu, viime mainitusta voidaan ainakin olettaa että lukija ymmärtää sen kytkökset liiketoimintaan (vaikka saisi sitäkin selvemmäksi tehdä). Toimittaminen ja julkaiseminen maksaa rahaa, kun taas blogin kirjoittelu oletetaan tätä nykyä lähinnä harrastuspohjaiseksi itseilmaisuksi. Jos joku ansaitsee sillä elantoaan, sen tulisi olla selvästi nähtävissä ja ymmärrettävissä. Nettikulttuuri on vasta muotoutumassa, mutta olisi sille eduksi ottaa heti läpinäkyvä ja rehellinen linja niin kauan, kuin se on mahdollista.