Suomalaisia kiinnostaa kovasti, mitä ulkomaalaiset meistä ajattelevat. Olemmeko me todella niin ujoja ja hiljaisia? Pidetäänkö ruoistamme, mauistamme, pidetäänkö meitä värittöminä?

Italian pääministeri Silvio Berlusconi on tunnettu kipakoista ja usein mollaavista kommenteistaan. Vuosia sitten hän arvosteli suomalaista ruokakulttuuria, mikä pillastutti suomalaiset. Tavalliset suomalaiset ja ruoanlaiton ammattilaiset rupesivat kilvan perustelemaan, miksi suomalainen ruoka on oikeasti hyvää, ja miten typerä Berlusconin kommentti oli.

Nyt Berlusconi on mennyt sanomaan jotakin suomalaista 1700-luvun puukirkkoa sellaiseksi, ” joka olisi Italiassa pyyhitty maan tasalle”. (HS 7.5.09). Samaan hengenvetoon Berlusconi sanoi rakastavansa suomalaisia naisia, kunhan he vain ovat yli 18-vuotiaita. Tällä hän viittasi vireillä olevaan avioeroonsa.  Ilta-Sanomissa kerrottiin Berlusconin juttujen naurattaneen italialaista yleisöä.

Huonoja, mauttomia vitsejä- joista suomalaiset suuttuivat.

Seuraavana päivänä kerrottiin, että lausunto “herätti torstaina runsaasti kummastusta ja närkästystäkin ulkoministeriössä ja puupyhättöjään suojelevissa seurakunnissa”. (HS 8.5.09, €) Ulkoministeriön protokollaosastolla ruvettiin heti torstaiaamuna etsimään tietoa siitä, mikä kirkko voisi olla kyseessä. Tietoa ei löytynyt, joten Berlusconin arveltiin sekoittaneen Suomen johonkin muuhun maahan. Lauantaina julkaistiin uutinen, jossa politiikan toimittaja Gianluca Luzzi arvelee, että Berlusconi olisi sekoittanut Suomen Islantiin(HS 9.5.09.)

Kolme juttua yhdestä möläyksestä! Ketä kiinnostaa, mitä joku italialainen rääväsuupääministeri on kirkoistamme mieltä? Koko tapaus olisi ansainnut korkeintaan kahden kappaleen jutun, jos sitäkään.

Myös Italiassa on huomattu kyseinen kahnaus. Corriere della Sera kirjoitti eilen tapauksesta artikkelin, jossa kerrottiin Suomen reaktioista. Juttu loppuu seuraavasti: “On niitäkin, kuten Ilta-Sanomat, toisiksi myydyin sanomalehti, jotka kysyvät foorumisteilta, mikä ei toimi Italiassa. Ei ole vaikeaa kuvitella vastauksia.”

Suomalaisia, kuten englantilaisiakin, huvittaa vähäeleinen, ironinen ja usein musta huumori. Italialaisia ei. Englantilaiset komediasarjat ovat huonossa huudossa Italiassa. Italialaisetkin pitävät kyllä ironisesta huumorista, minkä Berlusconin naiskommenttikin osoittaa. Mutta italialainen huumori on yleensä suorempaa ja rajumpaa. Italialaisten vitsejä ei aina ymmärrä vitseiksi.

Huonosta vitsistä ei kannata suuttua, eikä sitä tarvitse edes yrittää ymmärtää. Se pitää jättää omaan arvoonsa.