Noora Kettunen:

Ihmiset eivät enää osaa suhtautua vanhuksiin, kuten ei mediakaan. Vanhuksille on keksitty toinen toistaan hullunkurisempia kierreilmauksia: puhutaan ikääntyneistä, senioreista ja kultaisesta iästä. Toisinaan tuntuu, että vanhus-sana on suurempi ongelma muille kuin vanhuksille itselleen. Itse olen ainakin kirjoittanut jutuissani vanhuksista, eikä siitä ole tullut vihaista lukijapalautetta.

Markus Kuokkanen:

Minusta tuntuu, että monet näistä konkareistakin ovat jääneet kiikkiin nuoruudenpalvontaan ja vierastavat vanhus-sanaa. Koetaan kai, että ‘vanhus’ ei ole enää aktiivinen toimija yhteiskunnassa ja elämässään. Tarvitsemme toki sanoja, jotka ilmaisevat kunnioitusta elämänkokemusta ja iän tuomaa viisautta kohtaan. Mutta kun pelkäämme vanhus-sanaa, myönnämme korkeaan ikään liittyvän pelon ja häpeän. Se vahvistaa nuoruuden epäjumalan valtaa. Haluan itse olla ylpeästi vanha, kun olen.

Noora:

Vanhus-sanan käyttämättömyys kertoo enemmän siitä, ettei osata suhtautua vanhuksiin kuin siitä, että heitä kunnioitettaisiin. Vanhus-sanassa ei itsessään ole mitään pahaa, vaan siitä on vain tehty negatiivinen sana. Osa haluaakin kertoa ikänsä ilmaisulla” X vuotta nuori”. Tuntuu siltä, että nykyään arvostetaan enemmän rypyttömyyttä kuin iän tuomaa kokemusta. Käyttämämme kieli paljastaa, mitä ajattelemme.

Media rakastaa ilmaisua ”aikuinen nainen”. Tunnetuin aikuinen nainen on tietenkin Paula Koivuniemi. Satu Silvoakin on usein sanottu aikuiseksi naiseksi. Hanna Pakarinen taas haluaisi olla aikuinen nainen, siis keski-ikäinen tai ehkäpä muodokas.

Miten niin aikuinen nainen? Eikös nainen tarkoita sitä, että on aikuinen? Kasvaessaan aikuiseksi tyttö muuttuu naiseksi, poika mieheksi. Kun suomen kielessä tällaiset hyvin asiaa kuvaavat ja kaikkien ymmärtämät sanat ovat, niin eikö niitä voisi käyttääkin?

Markus:

Kun nykyään ei ketään saa enää sanoa keski-ikäiseksi, saati vanhaksi, ‘aikuinen’ on keksitty ilmaisemaan positiivisessa sävyssä sitä, että ei ole ‘nuori’. Nuoreushan on normi nykyajan nuoruutta ihannoivassa kulttuurissa, ja kun joku on ylpeästi aikuinen, hän on suorastaan rohkean kapinallinen. Nelikymppiset eivät enää halua käyttää itsestään sanaa keski-ikäinen. Vaikka – kun ihmiset elävät noin kahdeksankymppisiksi – neljäkymppiä on siinä ihan keskellä. Tällä perusteella katsoisin, että ‘keski-ikä’ sijoittuu vuosille 30-50. Mutta suostuvatkohan kolmekymppiset olemaan keski-ikäisiä?