Mikä on tavalliselle kaduntallaajalle valokuvassa todellista? Lapsi on todellinen kotialbumiotoksessa, mutta me aikuiset näytämme aina ihan kamalan hirveiltä ja lihavilta.

Aloin pohtia tätä, kun luin Lapsen maailma -lehden numeron 4/2009 lukijapostia. Jaana Vaittinen kritisoi vahvasti kansikuvien tyyliä: “Lapsen maailma -lehden kansikuvissa esiintyvät lapset on meikattu ja stailattu lähinnä alaikäisiltä misseiltä tai mistereiltä näyttäviksi kiiltokuvamaisiksi ‘lapsiksi täydellisessä maailmassa’.”

Palautteen mukaan ärtymys saattaa aiheuttaa sen, ettei Vaittinen viitsi edes selailla lehteä läpi. Hän katsoisi mieluummin kuvia, joissa on aitoja tunteita ja tilanteita.

Lehden toimituksen vastaus on selkeä: “Lapsen Maailman kansikuvissa esiintyviä lapsia ei ole meikattu.” Tilannekuvat löytyvät lehden mukaan sisäsivuilta.

Jokainen valokuvaaja voi hetkessä todeta, että lehden kansikuvatyttöjä tai -poikia ei ole meikattu. Heidät on vain kuvattu edustavasti studiossa. Tämä kaikki herättää mielenkiintoisen kysymyksen:

Kylpyhuoneen peilissä on helppo nähdä oma kuvansa edes jokseenkin tyydyttävänä. Ihminen muodostaa kahden silmän avulla kolmiulotteisen kuvan, joten omat kasvonmuodot on helppo erottaa, vaikka kylpyhuoneen valo on yleensä melko tasainen. Valokuva on sen sijaan kaksiulotteinen pinta, jossa suoran salaman luoma valo on todella ankara. Väitän, että useimmilla ihmisillä on huono valokuvaitsetunto.

Tämä ei ole kuitenkaan valokuvan vika. Valokuvassa olemisella voi jopa parantaa omaa itsetuntoaan. Kun näkee itsensä ammattimaisessa valokuvassa, voi kokea olevansa sittenkin ihan normaali.

Eräs valokuvaaja kertoi minulle kuvauskeikasta, jolla kehitysvammainen nuori nainen pelkäsi valokuvassa olemista. Valokuvaaja vakuutteli, että nainen tulee näyttämään lehdessä hyvältä ja sai hänet suostumaan kuvattavaksi. Nainen soitti seuraavana aamuna kuvatoimitukseen itkien. Surusta hän ei kuitenkaan
itkenyt; hän ei vain tiennyt voivansa olla niin kuvauksellinen tai kaunis.

Ehkäpä valokuvauksen alkeita tulisi opettaa jo peruskoulussa. Valokuvaus on mitä hienoin tapa tutustua sekä itseensä että ympäröivään maailmaan. Ja kukapa olisi sopivampi opettaja kuin maakunnan tai alueen lehti, joka muutenkin vierailee kouluissa kahmiakseen tulevaisuuden lukijoita.