Kotuksen uusi kieliblogi on raikas kurkkupastillihenkäys, joka herättää vanhan fennomaani-Snellmanin sadan vuoden unesta.

Auli Hakulinen piiskaa blogissa puhtia suomen kielen linnakkeen puolustajiin. Ranya Paasonen puolestaan herkistyy kielen erottelujen väkivaltaisuudesta. Hienoa!

Kieli on tietoisuuden molekyylejä, sielun kudosta. Siksi sillä on väliä.

Kielen luominen on taikuutta, joka laajentaa ilmaisun ja ajattelun mahdollisuuksia. Se on käsitteiden esiin kaivertamista ja nyanssien erottelun verryttelyä. Kömpelö kieli tyhmentää.

Jotta suomen kieli pysyy punaposkisen verevänä, sen kanssa pitää painia. Sitä ei pidä jättää kuihtumaan auktoriteettien nyörittämään kielioppikorsettiin. Ei pidä myöskään laiskasti suvaita mitä tahansa lepsua löpinää. Kotuksen bloggaajat painivat meidän puolestamme.

Huippuasiantuntijoiden joukossa bloggaa joku ihku runopoikakin. Jes!