Hesari läväytti taloussivuilleen “uutisen”. Artikkelissa nimeltään “Paperilehti ei kuole koskaan”(Helsingin Sanomat 20.9.2009, €)haastatellaan aikakauslehtiguru Samir Husnia, joka on ollut useiden vuosien ajan mukana kehittämässä myös suomalaisia aikakauslehtiä.

Samir Husnin pääteesi on, että lehtien on lakattava jakamasta sisältöä ilmaiseksi nettiin. Ihmettelen vain, kuinka monta kertaa se pitää sanoa, että suomalaiset lehdet sen tajuaisivat.

Paperilehti ei varmastikaan kuole koskaan, tai nyt ainakaan pariinkymmeneen vuoteen. Sanomalehti sen sijaan voi hyvinkin kuolla.

Sanomalehti on perinteisesti eronnut aikakauslehdistä valtaosin yhteiskunnallisen sisältönsä ja ilmestymistiheytensä puolesta. Painettu lehti ei ole enää pitkään aikaan voinut kilpailla nopeudessa sähköisten välineiden kanssa. Se on jo nyt aikakauslehtimäisempi kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Se, mitä lehdiltä halutaan, on taustoitus ja viihdyttäminen. Siis se, mitä aikakauslehdet tekevät.

Husnin mielestä on “aika kysyä myös kovia kysymyksiä”, eli pitääkö lehden ilmestyä joka päivä. Ei varmaankaan tarvitse. Jos lehti ilmestyisi harvemmin, juttujen syventämiseen ja informaation hakemiseen olisi enemmän aikaa.

HS kertoo jutussa, että “Suomessa sanomalehdet eivät ole yhtä suurissa vaikeuksissa kuin Yhdysvalloissa, jossa lehdet saavat valtaosan tuloistaan mainoksista. Suomessa levikit perustuvat suurelta osin pitkäaikaisiin tilauksiin ja kotiinkantoon. Tuoreen Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan painettujen lehtien lukeminen kasvaa Suomessa edelleen.”
Ensinnäkin tuolla Kansallisella Mediatutkimuksella voi pyyhkiä takapuolensa. Sen tuloksista ei voi sanoa varmuudella yhtään mitään, minkä Teemu Kammonen kirjoituksessaan jo kertoikin. Ja Suomessa lehdet eivät suinkaan saa tulojaan “suurelta osin” tilauksista, vaan mainostulojen osuus on noin puolet.

Husnin mielestä lehtien ulkoasun uudistaminen ei ole mikään ratkaisu. “Ovatko lukijat pyytäneet uudistuksia? Piittaavatko he edes niistä?”. En tiedä, ovatko pyytäneet, mutta varmasti jokainen lukee mieluummin selkeästi taitettua lehteä kuin sillisalaattia, jossa yhdellä sivulla voi olla seitsemää erikokoista fonttia, kuten monissa suomalaisissa sanomalehdissä. Ulkoasun kehittämisen ei tarvitse tarkoittaa kikkailua.

Kaikki se aika ja tila, joka nyt käytetään sanomalehtien tilan kartoittamiseen ja surkuttelemiseen, voitaisiin käyttää sellaisten tapojen kehittämiseen,  joilla netin sisällöistä voitaisiin periä maksu. On selvää, että lehteä ei tehdä ilman rahaa. Liikeideoita ei ehkä haluta pohtia julkisesti, mutta voitaisiinhan asiaa kysyä vaikka kuluttajilta. Eikä sitten miltään 15-vuotiailta, joiden “tulot” koostuvat pääosin viikkorahoista.

Minkälaisesta sisällöstä sinä olisit valmis maksamaan netissä?