Hoi kuulkaa kaikki: sanomalehtien lukijamäärät näyttäisivät olevan kasvussa, tai sitten ne voivat olla myös laskussa, mutta mulla on aika selvä tuntuma, että ne olisivat kasvussa, vaikka se voikin olla vaan sattumaa, muttei se varmaan ole, uutisoi Helsingin Sanomat tänään herran päivänä 16. syyskuuta 2009. (Linkki maksulliseen digilehteen)

Juttu on huonoa journalismia, joka johtaa lukijaa tarkoituksellisesti harhaan. Se on kaiken lisäksi kirjoitettu niin juonikkaasti, ettei artikkelia saa kiinni varsinaisesta virheestä. Se on roskaa, jonka julkaiseminen on eettisesti arveluttavaa.

Juttu on tarkoitushakuista oman tuotteen markkinointia, jolla ei ole mitään tekemistä lehden niin mielellään esillä pitämänsä yhteiskunnallisen tehtävän kanssa. Se on jotain, jonka kanssa voisi harkita lähestyvän Julkisen sanan neuvostoa.

Toimittaja Jukka Perttu on todella jumpannut tämän tekeleen kanssa, esihenkilönsä määräyksestä ja avustuksella luulen. Ei siis henkilökohtaista, nimesi vain sattuu olemaan näkyvillä.

Oppaissa kerrotaan, että uutisen pitäisi olla kärjellään seisova kolmio, kun nyt kolmio on rähmällään markkinointiosaston suuntaan.

Mielipiteeni päättyy tähän, loppu on perustelua.

”Paperille painetut lehdet saivat lisää lukijoita”, kertoo otsikko. Uutinen on, etteivät ”lehtien verkkosivustot nirhanneet painettua sanaa”.

HS:n journalistinen käsitys perustuu Suomen Gallupin Kansalliseen mediatutkimukseen (rekisteröity tavaramerkki), jonka uusimmat tulokset julkaistiin eilen.

Eivät nirhanneet, ainakaan tutkimuksen vertailujaksolla viime maaliskuusta syyskuuhun! Niin, ja itse asiassa tutkimuksessahan ei edes selvitetty verkkosivujen suhdetta paperin lukijamääriin.

Artikkeli alkaa ihanalla kuvauksella, kuinka hyvin paperilla menee. Tai ainakin bonuskorttien kylkiäisillä menee, ja Rumballa. Sitten tiputetaan se todellinen uutinen, joka minkä tahansa taka-albanian valtion hyväksymän virallisen journalistiliiton suositusten mukaan olisi pitänyt olla otsikossa:

”Koska tutkimus perustui otantaan, kaikki muutokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä, eli havaitut muutokset voivat johtua sattumasta. Tosiasiassa lukeminen on voinut vähentyä, vaikka tulos kertoisi lisääntymisestä ja päin vastoin.”

Tämän voi muotoilla myös niin, että mitään oikeaa muutosta ei ole tapahtunut. Tutkimuksen 180 julkaisusta, vain 20 julkaisun lukijamäärissä on tapahtunut muutos, jonka tilastolliset mittarit havaitsevat luotettavasti.

Lehtien lukijamäärät ovat siis pysyneet samana. Heti perään olisi voinut kertoa sen virhemarginaalin. Tämä luku on unohdettu huolellisesti sekä tekstistä, että sitä ryydittävästä grafiikasta. Pienellä aivovoimistelulla voi tulkita, että se on jotain 3,1 prosentin ja 3,9 prosentin välillä.

Kun koko uutinen on tuhottu kertomalla, että lukijamäärän kasvu on sattumaa, HS kirjoittaa, että tutkimus näyttää HS:lle kasvua. Itse kasvun absoluuttista määrää (7000 lukijaa) tai suhteellista määrää (0,7 prosenttia) ei sanota. Puhutaan kyllä isoista luvuista 965 000 ja 958 000.

Heti perään kerrotaan, aiheen ulkopuolelta, että myös viime keväänä HS:n lukija kasvoi. Ja että tämäkään kasvu ei ole tilastollisesti merkittävää, eli se voi olla sattumaa.

Sitten tulee toimittajan journalistinen tulkinta: ”tulosten samankaltaisuus vahvistaa käsitystä, ettei lukijamäärä ole ainakaan pienentynyt”. Ja asiantuntija komppaa: ”taantumassa niiden [sanomalehtien] merkitys ei ole ainakaan pienentynyt”.

Eli pysynyt samana?

Ja katso, keväinen tutkimus kertoo lukijamäärän jopa kasvaneen 440000 lukijalla! Tämä nyt toki on tapahtunut neljän vuoden aikana ja siten, että otetaan yhden päivän paperi ja viikon nettikävijät.

Viimeisen silauksen antaa kaksipalstainen grafiikka, jonka aluksi kerrotaan vain Pirkan, Yhteishyvän ja ME/Ykkösbonuksen lukijamäärän muuttuneen.

Onko joku lukenut tänään muita lehtiä? Miten niissä on aihetta käsitelty?

Lisäykset:
STT:n uutinen (HS.fi).
Suomen Kuvalehden Jari Lindholm käsittelee asiaa blogissaan.