Tiesitkö, että “joskus Google-haut internetistä voivat sisältää järkyttäviä sisältöjä, vaikka itse haku olisi harmiton”? Toivottavasti tiedät- syytä olisi.

Ilmoitus tuli Google-kuvahaun yläpuolelle sen jälkeen, kun Michelle Obamasta oli julkaistu “apinamainen kuva”. Google ei suostunut poistamaan kuvaa, joka kuitenkin poistui netistä. Myöhemmin Google kuitenkin pyysi anteeksi kuvaa, kertoo HS 25.11.2009. Pyysivät siis anteeksi sitä, että antavat myös tyhmien ja rasistien käyttää sananvapauttaan.

Google selittää sivuillaan(englanniksi), että Googlen työntekijöiden uskomukset ja mielipiteet eivät vaikuta Googlen hakutuloksiin ja että sivuja poistetaan vain, jos ne rikkovat lakia, Googlen webmasterin ohjenuoria tai jos sivun hallitsija niin pyytää.

Googlea on aiemmin syytetty suostumisesta Kiinan sensuurivaatimuksiin. Olisin yllättynyt, jos Google ei käyttäisi valtaansa myös hakutulosten sensurointiin muissakin kuin lakia rikkovissa tapauksissa.

Jos internetistä poistettaisiin kaikki jotakin tahoa loukkaava sisältö, ei sinne paljon jäisi. Tai vastaavasti jos sieltä poistettaisiin kaikki ala-arvoinen “kritiikki”, jota internet on pullollaan. Sensuuri ei siis ole ratkaisu. Mikä sitten on?

Internetin käytön lisääntyessä lisääntyy myös medialukutaidon ja yleissivistyksen merkitys. Eivätkä medialukutaidon opetusta tarvitse vain lapset. Journalisti-lehti käsitteli aihetta pari viikkoa sitten jutussaan Verkon kasvatit(19/2009).

Jutussa Liisa Toukonen, nuorisotyön koordinaattori Mannerheimin Lastensuojeluliiton Uudenmaan piirissä, kertoo mediakasvatuksesta aikuisille:

“Hän [Toukonen] uskoo, että aikuiselle voi olla kova paikka luopua auktoriteetin roolista, kun lapsi tuntee uusmedian kasvattajaansa paremmin.

”Aikuiset eivät edes halua ottaa selvää, mikä on Irc-galleria tai Messenger. Nettiyhteisöistä kiinnostutaan vasta, kun media mainitsee koulusurmakeskustelussa Youtuben. Sitten sanotaan, että Youtube pitäisi sulkea. Keskustelu menee oudoksi sellaisten aikuisten kanssa, jotka eivät yhtään tunne verkkomaailmaa.”

Toukosen mukaan lapset taas tarvitsisivat lisää tietoa lähdekritiikistä ja verkkotoiminnan julkisuuden hahmottamisesta.

Medialukutaidon opetusta ei pitäisi sälyttää pelkästään opettajien harteille. Miten oppi saataisiin verkossa eniten husaavien eli aikuisten päähän?