Terästapin mysteeri
Julkisen Sanan Neuvoston mielestä terästapin hämmästely on piilomainontaa.
Iltalehti julkaisi verkossa ja lehdessä syyskuun lopussa jutun Tämä kosminen terästappi vähentää bensan kulutusta. Joku kanteli JSN:lle ja äänestyksen jälkeen tappitesti todettiin piilomainonnaksi.
Päätös ei selvästi ollut helppo, sillä se tuli äänin 6-5. Luvut olisivat saaneet olla toisin päin.
JSN perustelee: Jutussa siteeratun valmistajan mukaan tappi säteilee ”kosmista energiaa”. Jutussa arvataan, että kyseessä voisi olla ionisaattori. Toimittajan testiajon ja mittausten mukaan tappi lisää moottorin tehoa ja vähentää polttoaineen kulutusta 3–4 desilitraa.
Kun tuotteitta ja palveluita esitellään toimituksellisilla palstoilla tai ohjelmissa, edellytetään jutulta kriittisyyttä, monipuolisuutta ja avoimuutta. Tässä jutussa yhdestä tuotteesta esitetään väitteitä, jotka eivät perustu riittävän kriittiseen ja monipuoliseen tarkasteluun. Tämä johtuu ennen kaikkea asiantuntijanäkökulman puutteesta.
Journalismia vaivaa jo ennestään kummallinen tapa turvautua kaikessa henkilölähteisiin. Käytännön työn kannalta on tietenkin helpompi pistää lähteet – olivat asiantuntijoita tai eivät – hölisemään sitaatteihin. Säästyy faktojen tarkastamiselta ja virheen sattuessa voi pistää sen lähteen piikkiin.
JSN:n päätös laajennettuna tarkoittaa sitä, että toimituksen on pystyttävä todistamaan asiantuntijan voimin testin havainnot. Pelkkä havainnon saaminen ei riitä.
Jos siis testaa, kuinka monta lasia mehua saa purkista, jatkossa paikalla on aina oltava Aulis Gerlander. Uuden tietokoneen prosessorimallin testivälineet on lähetettävä yliopistoon syynättäväksi, jotta varmistutaan todellisesta kellotaajuudesta. Menisiköhän Hesarin ansiokas ohitustesti (maksullinen arkisto) läpi JSN:n syynistä, kun kyydissä ei ollut poliisia, autokauppiasta tai tiemestaria?
Ei kosmisen tapin testi ole parasta journalismia, johon olen törmännyt. Se ei myöskään ole piilomainontaa. Siksi viimeinen sana menee tällä kertaa vapauttavaa päätöstä puoltaneille:
Tuotearvioinnin tekeminen ei mielestämme vaadi asiantuntija-arvioita, vaan toimitus voi myös itse testata kuluttajille suunnattuja tuotteita ja palveluita.
Täytyy sanoa, että en aivan vakuutu testistä.
“Vaikutus ajoon oli välitön. Alakierroksille tuli lisää voimaa. Viitosvaihteella pystyi ajamaan jo 60 km/h:sta ylöspäin aiemman 70 km/h:n asemasta.”
Missä ovat tarkat tiedot kierrosmääristä eri nopeuksilla? Kyseisen parin desin heiton toimittaja on voinut saada aikaiseksi sillä, että hän on yksinkertaisesti ajanut taloudellisemmin. Myöskään ilman tai tien lämpötilaa ei ole vakioitu, mikä olisi mahdollista vain testitunnelissa.
En ole autoasiantuntija, mutta äkkiseltään tulisi mieleen, että suuremmalla vaihteella ajaminen säästää polttoainetta. Tämä tehonlisäys alakierroksilla voisi olla täysin kuviteltua.
Yksi tapa testata tätä olisi ajaa vuorotellen niin, että autoon joko on asennettu tai jätetty asentamatta terästappi. Toimittaja ajaisia autoa tietämättä, onko autossa tällä kertaa terästappi vai ei. Sokkotestillä hänen tulisi 100% varmuudella tunnistaa tehonlisäys.
Olen lukenut kokeesta, jossa hifistit eivät erottaneet tajuttoman kalliita hifi-kaapeleita metallisista henkareista. Molemmat johtivat äänen perille yhtä hyvin. Ja ainakin lasten mielestä samat ranskalaiste maistuvat paremmilta McDonald’sin pahvista kuin merkittömästä pahvista. Onko kyseisen ketjun paketeissa siis kosmista energiaa?
Toimittaja on siis täysin hyvin voinut olla plasebon uhri, johon mahdollisesti koko “kosminen teho” perustuu.
Hyvä pointti. Lumevaikutus tosin on vaikutus sekin.
En missään tapauksessa väitä, että testi olisi edes keskinkertainen. Totta kai toimituksellinen väite on kyettävä näyttämään toteen, tai edes perusteltava jollakin tavalla.
Vaan missä menee se tarkkuuden raja, jossa maallikko voi todeta jotain totena. Mietin edelleen tätä teemaa tietotekniikan alueella. Riittääkö, että ilmoittaa laitevalmistajan kertoman vempeleen ominaisuuksista ja vertaa niitä omaan kokemukseensa?