Haitin varjossa
Ulkomaanuutiset viimeisten kahden viikon ajalta: Haiti, Haiti, Haiti. Nekin lukijat ja kuuntelijat, jotka eivät kovin tarkkaan ulkomaanuutisia seuraa, eivät ole voineet välttyä kuulemasta tästä humanitaarisesta kriisistä ja historiallisesta tapahtumasta.
Tuntuu siltä kuin koko muu maailma olisi pysähtynyt. Niin toki onkin niille, joita tapaus kosketti. Mutta tosiasiassa yksi suuri kriisi ei tarkoita sitä, että kriisit muualla päin maailmaa olisivat jotenkin pienentyneet.
En halua lainkaan vähätellä Haitissa asuvien ihmisten hätää ja kärsimystä. Median tehtävä on tiedottaa, ja on hyvä, jos se saa ihmiset auttamaan. Suuri julkisuus on varmasti eduksi avustusjärjestöille ja sitä kautta haitilaisille. Median päätehtävä ei kuitenkaan ole toimia tietyn ihmisryhmän äänitorvena.
Toimittajana kuulee edelleen silloin tällöin kysymyksen: ”mistä ne uutiset teille tulevat?” Uutiset eivät tipahda taivaasta toimittajien eteen. ”Uutinen” on vain leima, joka jollekin tapahtuneelle asialle laitetaan. Tällä leimalla pääsee uutiskynnyksen yli― jos on hyvä säkä.
Jättiuutisille säkällä ei ole niin kauheasti merkitystä, sillä ne kiilaavat ykkösuutisiksi joka tapauksessa. Tällöin loppupäästä tipahtaa pienempiä uutisia, ja toisinaan myös keskisuuria uutisia.
Miksi Haiti on saanut niin paljon huomiota? Suomalaisten kannalta tilanne ei ole sama kuin tsunamin aikaan, koska Haiti ei kuulu suomalaisten suosimiin lomanviettopaikkoihin. Toimitusten kannalta on toki järkevää antaa paljon palstatilaa aiheelle, jos toimittajat ja kuvaajat lennätetään toiselle puolelle maailmaa.
Haiti-uutisoinnissa on kriisihypetyksen piirteitä. Aihepankki vaikuttaa ehtymättömältä, mikä on sumentanut joidenkin toimittajien ajattelun. Uhrit, avustustöiden eteneminen, Haitin historia, lahjoitusten kerääminen… Lähes kaksi viikkoa tapahtuneen jälkeen on jo siirrytty kuvaamaan suomalaisten, esimerkiksi toimittajien ja Plan-kummien, tuntoja.
Haiti-uutisten ohella ulkomaanuutisissa ovat pyörineet-kuten tavallista- erityisesti USA ja Afghanistan. EU:n komissaarivalinnat olisivat ehkä saaneet enemmän huomiota toisenlaisessa tilanteessa. Ja mitkä maailman tapahtumat ovat jääneet kokonaan pimentoon?
Tiedotusvälineet eivät ole hyväntekeväisyysjärjestöjä, eikä useimpien juttujen takana varmasti ole vain auttamisenhalu. Toimittajat rakastavat Suuria Tapauksia― vaikkeivät sitä varmaan myönnäkään.
Kysymys kuuluu: kenelle uutisia oikein tehdään?
Olet oikeassa kriisihypetyksen suhteen. Tänään Hesari kertoi, että haitilaiset turvaavat katastrofin keskellä kristinuskoon ja voodoohon, ja että syvästi uskonnollinen haitin kansa sekoittaa sujuvasti keskenään kristilliset perinteet ja voodoorituaalit. Tämä oli päivän suurin ulkomaanuutinen! Mikä tässä oli uutista?
Jatkuvassa Haiti-uutisoinnissa on kuitenkin yksi hyvä puoli: siinä toteutetaan sitä journalistista hyvettä, että seurataan tarina loppuun asti. Henkilökohtaisesti kuulen mielelläni, että elämä lopulta normalisoituu Haitissa, vaikka sitä odotellessa pitäisikin lukea voodoosta ja muista nyyhkyaiheista.
Olennaista olisikin vain ymmärtää, mikä on uutisoimisen arvoista, mikä ei.
En oikein hoksaa, miksi kritisoitte. Tässä maassa on nimittäin sellaisiakin lehtiä, joilla on ollut Haitin kriisin aikaan aivan eri prioriteetit. Esimerkiksi Keskisuomalaisen ja useiden muiden maakuntalehtien yhteinen ulkomaantoimitus oli lähettänyt oman toimittajan ja kuvaajan Ukrainaan seuraamaan vaaleja. Maanantaina, alle viikko Haitin järistyksestä, KSML:n etusivu ja ulkomaan premi olivat tapetoitu Ukrainalle. Haiti oli ulkomaan kakkossivulla puolen sivun kokoisena. Siis alle viikko tapahtuneesta.
Arviolta 200 000 ihmisen kuolema ei taida paljoa kiinnostaa Jyväskylässä. Jos Suomen media olisi hoitanut Haitin pienellä, olisin hyvin surullinen siitä, millaiset arvot tämän päivän journalisteilla on. Nyt olen ilahtunut: tämä uutinen on hoidettu kunnolla alusta loppuun. Ei siksi, että suomalaisia olisi menehtynyt eikä siksi, että Haiti olisi ihan naapurissa, vaan siksi, että 200 000 ihmisen kuolema maanjäristyksessä on todella iso ja tärkeä uutinen.
Ammattitoimittajat eivät ole ehkä yhtä kyynisiä kuin tässä blogissa nyt halutaan uskoa.
Täytyy hieman kompata Tuomon ajatuksia aiheesta. Haitin katastrofipaikalle kuitenkin lähetettiin useita suomalaisia toimittajia, joten juttujakin tulee.
Varsinaisia uutisia Haitista ei välttämättä enää saada. Ihmisten hädästä voi silti kertoa, ja siitä hädästä selviämisestä. Toimittaja poistuu kokemukseni mukaan nykytoimituksesta niin harvoin, että paineet juttukeikoilla ovat suuret. Jotain pitää tulla, kun tois puolen palloa on lennetty.
Itse olisin kummastellut enemmän sitä, että koko Haiti olisi hoidettu kansainvälisten uutistoimistojen materiaalilla. Näin tapahtuu tavallisesti, jos vastaavaa käy vaikeapääsyisillä paikoilla. Oliko Pakistanissa vai Afganistanissa pari vuotta sitten, kun maa järisi ja lähes jokaisen jutun suomalaisessa lehdistössä kirjoitti legendaarinen ulkomaantoimittaja AFP Reuters tai hänen sukunimikaimansa AP.
On hyvä, että tilannetta seurataan. Senkin voi tehdä monella tavalla ja monessa laajuudessa. Muitakin vaihtoehtoja on kuin “etsitään kaikki mahdolliset tarinat ja julkaistaan ne mahdollisimman isolla, kun meidän toimittaja siellä kerta on” tai että koko uutisointi hoidetaan kv-uutistoimistojen materiaalilla. Toki ymmärrän, että jos sinne mennään, niin juttuja kannattaa tehdä. Silloin taas puhutaan rahasta.
Jos pitempiä juttuja tehdään, niin kyllä kriteerinä pitää olla myös yleisön mielenkiinto, eikä vain se, että satutaan olemaan paikan päällä. Ehkä esimerkiksi Hesarin lukijoita kiinnostaa aihe todella paljon, en tiedä.
Hyvä, jos maakuntalehdissä on ollut toisenlainen painopiste. Mutta eiköhän sielläkin ajatella myös kustannuksia: ei taida yleisöä keskimäärin kiinnostaa kauheasti Haiti eikä Ukraina; Ukrainaan vaan on lyhyempi matka.
Minusta on aika huolestuttavaa, miten sopulimaisesti toimittajat edelleen käyttäytyvät. Kun tapahtuu jotain uutismielessä isoa, kaikki toimittajat ryntäävät tekemään juttua siitä. Ja mitä kaikkia juttuaiheita menee ohi sillä aikaa?
Noora: Jokainen media palvelee luonnollisesti ensisijaisesti omaa yleisöään. Se, että Hesari on Haitissa ei estä Yleä menemästä sinne.
Tahtoisin kovasti tietää, kun kerran olet nuori journalisti ja tuskin ihan ummet silmässä maailmalta, että miten sinä olisit hoitanut Haitin kriisin uutisoinnin?
Ja alleviivaan vielä, että en pitänyt KSML:n päätöstä painottaa ihan ylimitoitetusti Ukrainan vaaleja mitenkään hyvänä ratkaisuna.
Olenko väittänyt, että jos HS on Haitissa, Ylen ei pitäisi olla?
Haitiin oli syytä lähettää toimittaja ja kuvaaja, ja seurata tilannetta. En kuitenkaan nostaisi ulkomaanuutisten ykköseksi päivä toisensa perään juttuja Haitilta, jos mitään riittävän isoa ja uutta ei käy ilmi. Sellaisiksi eivät käy mielestäni voodoot tai Plan-kummit.
Mun mielestä yksi paikalla olemisen arvoista on juuri se, että paikan päältä (tässä tapauksessa Haitista) kirjotetaan myös tarinoita. Ne on meidän silmät ja korvat siellä. Lehdissä PITÄÄ kertoa kohtaloista, tehdä uhreista ja selvinneistä ihmisiä. Pieniä asioita, reportaaseja, tunnelmia ja hetkiä paikan päältä.
Mielestäni on pelottava ajatus, että ulkomaansivuilla esimerkiksi Hesarissa voisi olla vain kaipaamiasi “kovia uutisia” avausjuttuina. Oliko sun mielestä juttu voodosta huono? Mun mielestä se oli mielenkiintoinen ja kertoi mulle jotain olennaista paikasta nimeltä Haiti, joka oli mulle aika tuntematon mesta ennen tätä.
Mua kanssa kiinnostaa edelleen, millaisia valintoja olisit itse tehnyt. Vastauksesi oli kovin ympäripyöreä.
Jos minulla olisi aikaa tehdä päiväkohtainen analyysi Haiti-uutisoinnista ja omista valinnoistani, olisin tehnyt sen jo. Valitettavasti minulla ei aikaa tuohon analyysiin ole ollut eikä ole nytkään.
En ole väittänyt:
a)ettei Haitiin olisi pitänyt mennä tekemään juttuja
b)etteikö tilannetta pitäisi seurata
c)etteikö sieltä pitäisi kertoa myös tarinoita
d)ettei tarinoita saisi laittaa avausjutuiksi
VAAN että sieltä on tehty juttuja liian isolla volyymilla liian pitkään, ja sieltä tehdyille tarinoille yms. on annettu liian suuri painoarvo liian pitkään, kuten vielä yli viikko maanjäristyksen jälkeen, päivästä toiseen.
Sanomalehdistä on tullut aikakauslehtimäisempiä, varmaan pitkälti olosuhteiden pakosta. En oleta, että avausjutut olisivat aina kovia uutisia, vaan että ne syventävät uutisten kertomaa asiaa.
Voodoo-juttu ei ollut huono, mutta ei minusta erityisen mielenkiintoinenkaan. En olisi itse käyttänyt sitä avausjuttuna. Ihmisiä se toki voi kiinnostaa. Toisaalta: se taisi olla maanantai, kun se julkaistiin, eli ihan ymmärrettävä ratkaisu.
Hyvä, että aihe herättää keskustelua!