En ole väittänyt:
a)ettei Haitiin olisi pitänyt mennä tekemään juttuja
b)etteikö tilannetta pitäisi seurata
c)etteikö sieltä pitäisi kertoa myös tarinoita
d)ettei tarinoita saisi laittaa avausjutuiksi

VAAN että sieltä on tehty juttuja liian isolla volyymilla liian pitkään, ja sieltä tehdyille tarinoille yms. on annettu liian suuri painoarvo liian pitkään, kuten vielä yli viikko maanjäristyksen jälkeen, päivästä toiseen.

Sanomalehdistä on tullut aikakauslehtimäisempiä, varmaan pitkälti olosuhteiden pakosta. En oleta, että avausjutut olisivat aina kovia uutisia, vaan että ne syventävät uutisten kertomaa asiaa.

Voodoo-juttu ei ollut huono, mutta ei minusta erityisen mielenkiintoinenkaan. En olisi itse käyttänyt sitä avausjuttuna. Ihmisiä se toki voi kiinnostaa. Toisaalta: se taisi olla maanantai, kun se julkaistiin, eli ihan ymmärrettävä ratkaisu.

Hyvä, että aihe herättää keskustelua!

Mielestäni on pelottava ajatus, että ulkomaansivuilla esimerkiksi Hesarissa voisi olla vain kaipaamiasi “kovia uutisia” avausjuttuina. Oliko sun mielestä juttu voodosta huono? Mun mielestä se oli mielenkiintoinen ja kertoi mulle jotain olennaista paikasta nimeltä Haiti, joka oli mulle aika tuntematon mesta ennen tätä.

Mua kanssa kiinnostaa edelleen, millaisia valintoja olisit itse tehnyt. Vastauksesi oli kovin ympäripyöreä.

Haitiin oli syytä lähettää toimittaja ja kuvaaja, ja seurata tilannetta. En kuitenkaan nostaisi ulkomaanuutisten ykköseksi päivä toisensa perään juttuja Haitilta, jos mitään riittävän isoa ja uutta ei käy ilmi. Sellaisiksi eivät käy mielestäni voodoot tai Plan-kummit.

Tahtoisin kovasti tietää, kun kerran olet nuori journalisti ja tuskin ihan ummet silmässä maailmalta, että miten sinä olisit hoitanut Haitin kriisin uutisoinnin?

Ja alleviivaan vielä, että en pitänyt KSML:n päätöstä painottaa ihan ylimitoitetusti Ukrainan vaaleja mitenkään hyvänä ratkaisuna.

Jos pitempiä juttuja tehdään, niin kyllä kriteerinä pitää olla myös yleisön mielenkiinto, eikä vain se, että satutaan olemaan paikan päällä. Ehkä esimerkiksi Hesarin lukijoita kiinnostaa aihe todella paljon, en tiedä.

Hyvä, jos maakuntalehdissä on ollut toisenlainen painopiste. Mutta eiköhän sielläkin ajatella myös kustannuksia: ei taida yleisöä keskimäärin kiinnostaa kauheasti Haiti eikä Ukraina; Ukrainaan vaan on lyhyempi matka.

Minusta on aika huolestuttavaa, miten sopulimaisesti toimittajat edelleen käyttäytyvät. Kun tapahtuu jotain uutismielessä isoa, kaikki toimittajat ryntäävät tekemään juttua siitä. Ja mitä kaikkia juttuaiheita menee ohi sillä aikaa?

Varsinaisia uutisia Haitista ei välttämättä enää saada. Ihmisten hädästä voi silti kertoa, ja siitä hädästä selviämisestä. Toimittaja poistuu kokemukseni mukaan nykytoimituksesta niin harvoin, että paineet juttukeikoilla ovat suuret. Jotain pitää tulla, kun tois puolen palloa on lennetty.

Itse olisin kummastellut enemmän sitä, että koko Haiti olisi hoidettu kansainvälisten uutistoimistojen materiaalilla. Näin tapahtuu tavallisesti, jos vastaavaa käy vaikeapääsyisillä paikoilla. Oliko Pakistanissa vai Afganistanissa pari vuotta sitten, kun maa järisi ja lähes jokaisen jutun suomalaisessa lehdistössä kirjoitti legendaarinen ulkomaantoimittaja AFP Reuters tai hänen sukunimikaimansa AP.

Arviolta 200 000 ihmisen kuolema ei taida paljoa kiinnostaa Jyväskylässä. Jos Suomen media olisi hoitanut Haitin pienellä, olisin hyvin surullinen siitä, millaiset arvot tämän päivän journalisteilla on. Nyt olen ilahtunut: tämä uutinen on hoidettu kunnolla alusta loppuun. Ei siksi, että suomalaisia olisi menehtynyt eikä siksi, että Haiti olisi ihan naapurissa, vaan siksi, että 200 000 ihmisen kuolema maanjäristyksessä on todella iso ja tärkeä uutinen.

Ammattitoimittajat eivät ole ehkä yhtä kyynisiä kuin tässä blogissa nyt halutaan uskoa.

Jatkuvassa Haiti-uutisoinnissa on kuitenkin yksi hyvä puoli: siinä toteutetaan sitä journalistista hyvettä, että seurataan tarina loppuun asti. Henkilökohtaisesti kuulen mielelläni, että elämä lopulta normalisoituu Haitissa, vaikka sitä odotellessa pitäisikin lukea voodoosta ja muista nyyhkyaiheista.

Olennaista olisikin vain ymmärtää, mikä on uutisoimisen arvoista, mikä ei.