Rutiinikäynti Helsingin Sanomien verkkosivustolla johti tänään hämmennykseen. Sivuston etusivulla on vaihtuva valokuva eli diaesitys otsikon “Poliisi: Sellon uhrit kuolivat heti” alla. En muista törmänneeni moiseen ennen.

Perinteisessä paperituotteessa valokuvan katsoja on tottunut siihen, että valokuvaa saa katsoa niin kauan kuin kiinnostusta riittää. Määrätyllä intervallilla vaihtuva valokuva poistaa tämän ominaisuuden.

Sen sijaan diaesitys tuo jotakin uutta verkkoon: kuvien välisen rinnastuksen. Tasokkaista valokuvista kasatut aikakauslehdet, kuten National Geographic tai GEO, tekevät saman taitolla. Kahden peräkkäisen aukeaman valokuvien välille rakennetaan jännite rinnastuksella, joka voi olla esimerkiksi iso-pieni, rikas-köyhä, yksilö-massa, elävä-kuollut.

Valokuvaajan päässä elävä Puritanisti-tonttu sanoo, että rinnastus tulee luoda valokuvan sisällä. Hyvä esimerkki tästä olkoot Martti Lintusen valokuva, jossa salvadorilainen köyhä nainen penkoo roskia joulupukin hattu päänsä lämmikkeenä. Kyseinen kuva on Baabelin kuvat -kirjan kansikuva, ja se on nähtävissä esimerkiksi Juha Blombergin blogilla. Aina valokuvaaja ei onnistu tässä. Silloin peliin astuu kuvien esittäminen vierekkäin tai peräkkäin.

Kuvia voi toki esittää netissäkin päällekäin ja luoda niiden välille rinnastuksia, kuten Wall Street Journalin kuvablogi tekee. Tavallisen sanomalehden verkkosivuilla tämä lienee kuitenkin ongelma, sillä joku jossain on sanonut, että nettiuutisen tulee mahtua kerralla ruudulle. Vierekkäin esittäessä kuvia tulee taas pienentää hurjasti, jotta ne mahtuvat uutiselle varattuun lokeroon. Kuvien esittäminen ajallisesti peräkkäin on siis järkevä ratkaisu. Tosin diaesitystä tulee käsitellä montaasielokuvan tapaisena kokonaisuutena eikä läjänä kivoja kuvia.

Multimediaesityksiä on netti pullollaan, mutta ne ovat lähes aina tekstistä irrallisia tarinoita. Odotan innolla, koska näen ensimmäisen vaikuttavan diaesityksen, joka on julkaistu uutistekstin yhteydessä.