Jätkänainen korkkareissa, oh!
Uusinta Me Naiset -lehteä lukiessa ihan yskittää: niin vanhanaikaisia ja pölyttyneitä naiskuvia se edelleen tarjoaa.
Lehdessä näkyy hyvin, miten vaikea naistenlehtien tuntuu olevan päästä tai päästää irti perinteisistä sukupuolirooleista. Lehden päätoimittaja Riitta Pollari kirjoittaa pääkirjoituksessaan inhoamastaan poikatyttö-sanasta: ” Surullista kyllä, maailmamme on edelleenkin rakennettu tuskallisen miehenmalliseksi. Miksi muuten niin monet aikuisetkin naiset kuvailisivat aktiivisuuttaan, hauskuuttaan ja uskaltamistaan maskuliinisiksi luonteenpiirteiksi. Eli mitä enemmän on kuin miehet, sitä varmempi ja uskottavampi tapaus on.”
Miksiköhän niin? Olisiko osasyynä vaikka hänen oman mediansa antama naiskuva? Sama poikatyttö-sanakin löytyy jopa saman lehden toisesta jutusta, jossa esitellään erilaisia hiustyylejä. Lehden kansihaastattelussa uuden suhteen lisäksi hehkutetaan näyttelijä-käsikirjoittaja Mari Perankosken jätkämäisyyttä. Toki osasyynä jälkimmäisessä ovat myös Perankosken omat kommentit.
Esimerkit kertovat laajemminkin useiden naistenlehtien juttujen takaa löytyvästä ideologiasta. Se tulee esiin muun muassa Me Naisten Naisen logiikka-sarjassa, joka on vastenmielisempi kopio Annan Mies puhuu naisesta/Nainen puhuu miehestä-sarjasta. MN:n versiossa naiset saavat kertoa, pitävätkö juoruilusta, formulakisoista tai voivatko ”juoda kuin mies”. Kuinka kiehtova ja raikas lähestymistapa!
Naistenlehdet niputetaan yleensä samaan hömppäkategoriaan erottelematta eri lehtien ja toimittajien linjaa. Me Naisetkaan ei ole jäänyt täysin 50-luvulle. Sovinistinen naiskuva vie kuitenkin uskottavuutta myös lehden hyviltä jutuilta.
On ymmärrettävää, että naistenlehdissä suositaan yleensä naisnäkökulmaa. Mutta pitääkö mukaan ujuttaa aina nuo perinteiset sukupuoliroolit? Eikö maskuliinisten ja feminiinisten ominaisuuksien sijaan voitaisi puhua ihan vain herkkyydestä, suorapuheisuudesta ja niin edelleen.
Eivät miehetkään saa toki rauhassa pehmoilla, mutta sitä ihaillaan usein enemmän kuin naisten jätkämäisyyttä. Tunteva mies, mikä keräilyharvinaisuus!
Vanhanaikaisia mies- ja naiskuvia kierrättämällä lehdet eivät ainoastaan vaikuta typeriltä, vaan menettävät myös lukijoita, kun jätkämäiset feministit ja pehmomiehet jättävät lehden kaupan hyllyyn.
Muualla Kiilablogissa: Runotytöt vastaan äijät
