En tarkalleen tiedä, milloin sanomalehdistö päätti avainsanojen, tägien, käytöstä paperilehdissä. Sen tiedän, että parhaimmillaan tägit hipovat runoutta.

Tägit, aihe- tai avainsanat ovat siis niitä otsikon edessä tai jutun alussa lihavoituja yhden sanan tiivistelmiä, jotka kertovat sen, mikä uutisessa on oleellista.

Tämän aamun Aamulehdessä lukijan saa hurmokseen avainsana “itseään”. Itseään-tägi kuuluu tietenkin jutulle, joka kertoo rovaniemeläisestä bemarikuskista, joka sai paskaa niskaansa, koska junan vessa toimi kuin junan vessa. Linkkaan hyvän tavan mukaisesti alkuperäisjuttuun, mutta toimittaja Aamulehdessä voi taputella olalle itseään. Kiitos tästä tägistä!

Avainsanan alkuperäinen tarkoitus on silti hieman hämärän peitossa. Lukijaa ohjataan aihealueen pariin, mutta miksi? Aamulehdessä tägit sijoittuvat isommissa jutuissa alarivin alkuun ja lyhyissä palstapätkissä ne ovat jutun ensimmäinen sana. Otsikko on jo ennen avainsanaa luettu.

Tytön kahdesti raiskannut sai kovennettua, kertoo otsikko. Tägi ilmoittaa 8-rivisen jutun käsittelevän julmuutta. Totta kai. Turhaa kommentointia, joka tehdään todennäköisesti ainoastaan taittomallin vuoksi. Eihän kukaan lopeta juttua tähän.

Paikallis- ja urheiluaiheissa tägi viittaa tapahtumapaikkaan tai käsiteltävään lajiin. Tarkoitus on näissä tapauksissa selvä. Toisin on tavallisessa kotimaan uutisessa, jossa tägi “onnettomuus” tai “suunnitelma” ei kyllä tuota mitään lisäarvoa lukijalle.

Vai mitä olette mieltä, kertooko alla oleva lista Aamulehden tägeistä teille todella, mistä aiheista lehti haluaa sinun olevan kiinnostunut tänään?

Avainsanat Aamulehdessä 1.12.2009
Äänestys, AIDS, Aluehallinto, Asema, Autoteollisuus, Budjetti, Diili, Dna-todisteet, Eläke, Energia, Energiateollisuus, Esitys, Festarit, GMO-viljely, Hallihanke x2, Idea, Irak, Itseään, Jääkiekko x2, Jalkapallo x2, Joukot, Julmuus, Kannattaja, Kansanäänestys, Kaupat, Kiista, Lempäälä x2, Lista, Luvattomat, Mäkihyppy x2, Mieli 2009, Muutos, Nokia, Nuoria, Oikeus, Onnettomuus, Osuudet, Päästöt x2, Palkittu, Pysäköinti, Rockari, Selvitys, Somalia, Strategia, Sijoittaminen, Suunnitelma, Taekwondo, Talvisota, Tampere, Tampere-konserni, Tekstiviesti, Tervetuloa, Terveyspalvelut, Tunnustus, Turvallisuus, Työryhmä, Vaali, Väijytys, Valinta x2, Valmistus, Vangittu ja Veteraaniapu.

Britney tuli, kävi ja aiheutti kohun. Hän päätti kieltää joukkotiedotusvälineitä julkaisemasta keikaltaan muita kuin tähden itsensä valitsemia kuvia.  Valtaosa suomalaismedioista päätti olla kuvaamatta keikalla lainkaan.

Helsingin Sanomat 14.7.2009 ja YLE 17.7.2009

Ei liene yllätys, että Britneyn vaatimuksista kimpaannuttiin myös Sanoma Newsin lehdissä. Ylex:n päivässä keskiviikkona se ehdittiin jo sanoakin: juurihan Sanoma News itse oli vaatimassa avustajiltaan kaikkia oikeuksia näiden tekemään materiaaliin- ilman korvauksia. Aiheesta lisää Kiilablogissa: Sanoma Newsin tempaus – hairahdus vai trendi

Sanoma Newsin reaktio on oikeastaan hyvin looginen: kaikki yhden, eli yleensä Hesarin, puolesta. Muskettisoturien periaatteet ovat kuitenkin jääneet Sanomalla lukematta kunnolla: periaatteen jatko “yksi kaikkien puolesta” ei konsernin toiminnassa näy.

Noora Kettunen:

Ihmiset eivät enää osaa suhtautua vanhuksiin, kuten ei mediakaan. Vanhuksille on keksitty toinen toistaan hullunkurisempia kierreilmauksia: puhutaan ikääntyneistä, senioreista ja kultaisesta iästä. Toisinaan tuntuu, että vanhus-sana on suurempi ongelma muille kuin vanhuksille itselleen. Itse olen ainakin kirjoittanut jutuissani vanhuksista, eikä siitä ole tullut vihaista lukijapalautetta.

Markus Kuokkanen:

Minusta tuntuu, että monet näistä konkareistakin ovat jääneet kiikkiin nuoruudenpalvontaan ja vierastavat vanhus-sanaa. Koetaan kai, että ‘vanhus’ ei ole enää aktiivinen toimija yhteiskunnassa ja elämässään. Tarvitsemme toki sanoja, jotka ilmaisevat kunnioitusta elämänkokemusta ja iän tuomaa viisautta kohtaan. Mutta kun pelkäämme vanhus-sanaa, myönnämme korkeaan ikään liittyvän pelon ja häpeän. Se vahvistaa nuoruuden epäjumalan valtaa. Haluan itse olla ylpeästi vanha, kun olen.

Noora:

Vanhus-sanan käyttämättömyys kertoo enemmän siitä, ettei osata suhtautua vanhuksiin kuin siitä, että heitä kunnioitettaisiin. Vanhus-sanassa ei itsessään ole mitään pahaa, vaan siitä on vain tehty negatiivinen sana. Osa haluaakin kertoa ikänsä ilmaisulla” X vuotta nuori”. Tuntuu siltä, että nykyään arvostetaan enemmän rypyttömyyttä kuin iän tuomaa kokemusta. Käyttämämme kieli paljastaa, mitä ajattelemme.

Media rakastaa ilmaisua ”aikuinen nainen”. Tunnetuin aikuinen nainen on tietenkin Paula Koivuniemi. Satu Silvoakin on usein sanottu aikuiseksi naiseksi. Hanna Pakarinen taas haluaisi olla aikuinen nainen, siis keski-ikäinen tai ehkäpä muodokas.

Miten niin aikuinen nainen? Eikös nainen tarkoita sitä, että on aikuinen? Kasvaessaan aikuiseksi tyttö muuttuu naiseksi, poika mieheksi. Kun suomen kielessä tällaiset hyvin asiaa kuvaavat ja kaikkien ymmärtämät sanat ovat, niin eikö niitä voisi käyttääkin?

Markus:

Kun nykyään ei ketään saa enää sanoa keski-ikäiseksi, saati vanhaksi, ‘aikuinen’ on keksitty ilmaisemaan positiivisessa sävyssä sitä, että ei ole ‘nuori’. Nuoreushan on normi nykyajan nuoruutta ihannoivassa kulttuurissa, ja kun joku on ylpeästi aikuinen, hän on suorastaan rohkean kapinallinen. Nelikymppiset eivät enää halua käyttää itsestään sanaa keski-ikäinen. Vaikka – kun ihmiset elävät noin kahdeksankymppisiksi – neljäkymppiä on siinä ihan keskellä. Tällä perusteella katsoisin, että ‘keski-ikä’ sijoittuu vuosille 30-50. Mutta suostuvatkohan kolmekymppiset olemaan keski-ikäisiä?

”Sofi Oksanen vihdoin myös runotyttönä” otsikoi Helsingin Sanomat 21.3.2009, €. Jutussa kerrottiin Oksasen lukeneen runojaan ulkoministeri Alexander Stubbin suomalaiselle kulttuuriväelle järjestämässä tilaisuudessa.

Suomen Kuvalehti kirjoitti helmikuussa jutun Vihreiden mieskansanedustajista, jotka ovat puolueen eduskuntaryhmässä vähemmistönä. Leena Sharman mielestä tilannetta parhaiten kuvaava otsikko on ”Vihreät äijät runotyttöjen puristuksessa”(SK 9/2009). Anni Sinnemäki on puolueen ainut näkyvä jäsen, jota voisi jotenkin luonnehtia runotytöksi. Hän on oikeaa sukupuolta ja hän on julkaissut kaksi runokirjaa. Hänkö se niitä orastynkkysiä ja jyrkikasveja siellä eduskunnassa ahdistelee ihan puristukseen asti?

Sharman sanavalinta ”runotyttö” ei ole uusi keksintö. Turuilla ja toreilla naisia tytötellään iästä riippumatta. Teini-iän ohittaneiden naisten tytöttely ei ole enää asiantilan toteamista, vaan haukkumista. Tyttöydessä ei sinällään ole mitään pahaa, mutta kun mies sanoo naista tytöksi, hän tarkoittaa, että nainen on vain kehittymätön tai naiivi: kuin lapsi.

Runotyttö(yleisnimenä, en siis viittaa L. M. Montgomeryn luomaan hahmoon)on hiljainen ja sisäänpäin kääntynyt lukutoukka, joka istuu haaveillen kirjoituspöytänsä ääressä. Nimeämällä joku taitavasti kynää käyttävä nainen runotytöksi hänen lahjakkuutensa ja sukupuolensa mitätöidään. Runotyttö on passiivinen rustailija, ei vakavasti otettava runoilija.

Runotyttöys on herkkyyttä ja vastaanottavaisuutta. Helsingin Sanomien toimituspäällikkö Reetta Räty kirjoitti blogissaan(5.10.2008): ”[Vesa-Matti]Loiri on 63-vuotias, dokaa ja rakastaa jalkapalloa. Mutta sehän puhuu ihan kuin joku Jippu! Ihanaa. Äijäkin voi olla runotyttö.” Loiri oli sanonut, että “Rakkauden välittäjiä me ollaan, just sen kipeyden välittäjiä. Hyvä runo, hyvä leffa, äänen väri, mikä tahansa.”

Olenko minä jotenkin aikaani edellä, vai onko tosiaankin uusi asia, että mies puhuu rakkaudesta ja taiteesta, osoittaa herkkyyttä?

Runotyttöys on myös ulkoinen ominaisuus. Tyylitesteissä (esimerkki mtv3.fistä) runotyttö on usein yksi tyypittelyistä. Iltalehti 11.12.2006: ”Herkältä runotytöltä näyttävä Irina[Björklund]osaa myös kohahduttaa. Vuonna 2002 hän pokkasi Jussi-palkinnon erittäin rohkeassa iltapuvussa. Vähänkään uhkeamman naisen päällä noin avara kaula-aukko olisi ollut jo mauton.” Runotyttö ei kohahduta tai herätä huomiota, vaan istuu kiltisti seinäruusuna ja vastaakin vain, jos kysytään.

Runotytön vastakohta ei ole runopoika, palloilijapoika eikä poika ollenkaan, vaan se on tuo Leena Sharmankin mainitsema ”äijä”. Äijät ovat karskeja miehiä: aktiivisia, maskuliinisia, hyviä jätkiä.

Naistakin voidaan sanoa hyväksi jätkäksi. Se se vasta on kohteliaisuus: olla yhtä hyvä kuin miehetkin!

• Tanssii x:n kanssa
• X:n sietämätön keveys
• Alussa oli…