Juhannus on taas vaatinut kuolonuhreja. En tiennytkään, että juhannus on niin verenhimoinen, tai että se ylipäätään himoitsee mitään. Mutta jonkun niskaanhan se syyllisen taakka on heitettävä.

Ylen mielestä oli ilmeisesti tylsää puhua vain kuolemisesta. Helsingin Sanomille se kelpasi. Aamulehtikin kirjoittaa uhriluvuista.

Mutta osaavat muutkin. Hesarin mielestä esimerkiksi myrsky, Maikkarin mukaan junaturma ja Elisan mielestä myös hyinen sää ovat kovin murhanhimoista sakkia.

Kun Marja Tiura avasi suunsa Avun toimittajalle ja toimittaja sai juttunsa lehteen, käynnistyi politiikan toimituksissa omituinen prosessi. Kansanedustaja Marja Tiura oli teilattava.

Hämmästyttävää on ollut se, että minun silmiini ei ole tullut yhtään ainoaa lausuntoa, jossa Tiuran puheet olisi otettu vakavasti. Siis kukaan ei ole huolissaan siitä, että kansaamme edustaa ihminen, joka kertoo pelkäävänsä lapsensa terveyden puolesta!

On pakko kysyä, kuinka tuo “henkilökohtainen helvetti” (lainaus Tiuran) on vaikuttanut Tiuran toimintaan tulevaisuusvaliokunnassa, kokoomuksen eduskuntaryhmässä ja muissa hänen luottamustehtävissään. Kyseessä on ihmisen henkilökohtainen kokemus pelosta.

Onko tuo pelko ajanut Tiuran tekemään päätöksiä, jotka palvelevat pelon kohteen – hän lastensa terveyden uhkailijoiden – etua?

Jos taas Tiura valehtelee – kyllä teonsana on tässä yhteydessä valehdella – jonkun (käsittääkseni Arto Merisalon) kannattaisi käydä poliisin puheilla pyytämässä tutkintaa perättömästä ilmiannosta, kunnianloukkauksesta tms. rikoksesta. Syytökset ovat sen verran kovia. Terveyden uhkaaminen on laiton uhkaus, rikoslaissa kielletty.

Alma Median Taneli Heikka kiteyttää kohun hyvin:

“Painavaksi asian tekee vain se, että hämäräperäisellä vaalirahoittajalla Arto Merisalolla on valtaa uhkailla kansanedustajia muovipussillisella puhelinnauhoituksia. Kuinka monta vaalikautta hänen valtansa pitää?” (Aamulehti.fi)

1+57 kanteli, osa vain ryöpsähti. On se jännä se Hazard muistellessaan Tony Halmeen muistoa.

Kaarina Hazardin JSN:lle kirjoittama selitysosa on surkuhupaisaa luettavaa niin monesta eri syystä.

Kaikki osalliset ovat jo myöntäneet, että pieleenhän tuo kolumni meni. Liian vaikea viesti tulkittiin väärin. Kärkäs, huomiohakuinen ammattisuututtaja onnistui yhden kerran yli omienkin odotustensa – ja pelästyi. Se siitä.

Julkisen sanan neuvoston sivuilta löytyvää kolumnia lukee kuin elokuvaa katsoo ohjaajan kommenttiraidan kera. Lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että kaikki tuo höpinä on keksitty vasta pyynnöstä. Muutoin teksti on syntynyt aika tavalla itsestään, ilman sen kummempia selittelyitä.

Häväistyksen tyrmistys, sanon minä. Vietin juuri 45 minuuttia etsien verkkolehdistöltä edes jonkinlaista vinkkiä uudesta vaalitavasta, jota Suomen eduskunta käsittelee tänään ensimmäisen kerran.

Ainoastaan kokoomuslainen Verkkouutiset viitsi paljastaa yksiselitteisesti, mistä uudessa vaalilaissa on kyse - ja Verkkouutiset teki sen hyvin.

[Päivitys klo 14.25] Vedän kehuni takaisin laadullisesti aiheettomina. Verkkouutiset julkaisivat copy-paste-metodilla oikeusministeriön tiedoteen ja ilmoittivat kirjoittajaksi nimimerkin IA. Sen verran toimitustyötä verkkolehti oli tehnyt, että ministeriön vaalijohtajan yhteystiedot oli poistettu jutustaan ennen julkaisemista. [Päivitys ohi]

Onneksi meillä on edes Verkkouutiset. Kiitos teille, isolla taimenella naamaan kaikkia muita!

Kuinka lehdistö voi vaatia saada kirjoittaa
demokratian nimissä pääministerimme pizzamieltymyksistä, jos se ei selitä kansalaiselle
demokraattisen yhteiskunnan peruspilaria?

Mitä sitten löysin, jos en ymmärrettävää selitystä uuteen vaalitapaan?

Ampparit tuotti (tiistaina klo 11.45) hakusanalla “uusi vaalilaki” yhden osuman Ylen uutiseen: taulukkoon, joka kertoo miten asiat olisivat olleet viime vaaleissa. Haku “vaalilaki” tuotti 3 osumaa. Ampparit.com säilyttää otsikoita viikon ajan.

Googlella haku “uusi vaalilaki” tuotti (tänään kello 11.48) ensimmäiseksi tulokseksi auralaisen perussuomalaisen kunnanvaltuutetun blogin. Kakkosena taas tuo Ylen olisi olisi -juttu. Kolmanneksi sijoittuu yli vuoden vanha nimimerkki Populistin parahdus vihreiden Vihreän Langan keskustelupalstalla.

Ei huolta, onhan listalla myös itsensä valtakuntamme poliittiseksi pääareenaksi mieltävän Helsingin Sanomien HS.fi-verkkolehti. Ai niin, heidän juttunsa käsittelee Irakin (!) uutta vaalilakia. Viidentenä haulla pääsee Iltalehden keskustelupalstalle ihmettelemään protestiäänestämistä. Sen jälkeen tulevat yksityisten henkilöiden blogit.

Esimerkiksi Uusi Suomi kyllä mainitsee, että “[U]udistusta on pidetty suurimpana suomalaiseen vaalijärjestelmään viimeiseen sataan vuoteen”.

“Eduskunnalle esitettävässä mallissa vaalipiireistä muodostetaan koko maan käsittävä vaalialue, jonka tulos määrää eduskuntapaikkojen jaon. Vaalipiirijako säilyisi ennallaan, mutta vaalipiirikohtaiset tulokset laskettaisiin uudella kaavalla.”

Niin millä “uudella kaavalla”?!

HS.fi:n hakukone antoi kello 12.03 termille “vaalilaki” tavalliset 5 osumansa Afganistanista, Ukrainasta ja Abhasiasta. Yksi uutinen koski sentään Suomea, kuukauden takaa – STT:n kirjoittamana.

Aamulehti.fi:ssä ensimmäisestä 10 osumasta 5 johtaa lehden blogipalveluun, muiden kirjoittamiin juttuihin.

Keskisuomalaisen KSML.fi palauttaa haulla (klo 12.11) “uusi vaalilaki” yhden uutisen, joka on STT:n kirjoittama ja koskee ulkoministeri Stubbin mielipidettä EU:n laajentumisesta. Suomalaisen vaalilain mainitsee uutisen kommentoija.

Turun Sanomien TS.fi ei tuottanut yhtään relevanttia otsikkoa samalla haulla (klo 12.13). Kaleva.fi antoi viimeisimmän osumansa vuodelta 2007!

Tiedotusvälineiden lisäksi huutia saavat myös puolueet, jotka ovat menettäneet tässä mahdollisuuden kertoa uudesta vaalilaista omasta näkökulmastaan.

Tilanne on aivan käsittämätön. Kuinka tämä sama lehdistö voi vaatia saada kirjoittaa demokratian nimissä pääministerimme pizzamieltymyksistä, jos kukaan ei viitsi selittää kansalaiselle vaalitavan kaltaista demokraattisen yhteiskunnan peruspilaria?

Hävetkää, että valitatte isojen poliittisten päätösten valmistelua salassa.

6.3.2010 Aamulehti.fi julkaisi uutisen Walesilaismies kärähti mustekalapornosta.

Kiilablogi esittää julkaisupäätöksen tehneelle avoimen kysymyksen: Mikä journalistinen perustelu Pirkanmaan maakuntalehdellä on uutisoida walesilainen seksuaalirikosoikeudenkäynti?

Vastauksen voi antaa alla olevaan kommenttilootaan.

Julkisen Sanan Neuvoston mielestä terästapin hämmästely on piilomainontaa.

Iltalehti julkaisi verkossa ja lehdessä syyskuun lopussa jutun Tämä kosminen terästappi vähentää bensan kulutusta. Joku kanteli JSN:lle ja äänestyksen jälkeen tappitesti todettiin piilomainonnaksi.

Päätös ei selvästi ollut helppo, sillä se tuli äänin 6-5. Luvut olisivat saaneet olla toisin päin.

JSN perustelee: Jutussa siteeratun valmistajan mukaan tappi säteilee ”kosmista energiaa”. Jutussa arvataan, että kyseessä voisi olla ionisaattori. Toimittajan testiajon ja mittausten mukaan tappi lisää moottorin tehoa ja vähentää polttoaineen kulutusta 3–4 desilitraa.

Kun tuotteitta ja palveluita esitellään toimituksellisilla palstoilla tai ohjelmissa, edellytetään jutulta kriittisyyttä, monipuolisuutta ja avoimuutta. Tässä jutussa yhdestä tuotteesta esitetään väitteitä, jotka eivät perustu riittävän kriittiseen ja monipuoliseen tarkasteluun. Tämä johtuu ennen kaikkea asiantuntijanäkökulman puutteesta.

Journalismia vaivaa jo ennestään kummallinen tapa turvautua kaikessa henkilölähteisiin. Käytännön työn kannalta on tietenkin helpompi pistää lähteet – olivat asiantuntijoita tai eivät – hölisemään sitaatteihin. Säästyy faktojen tarkastamiselta ja virheen sattuessa voi pistää sen lähteen piikkiin.

JSN:n päätös laajennettuna tarkoittaa sitä, että toimituksen on pystyttävä todistamaan asiantuntijan voimin testin havainnot. Pelkkä havainnon saaminen ei riitä.

Jos siis testaa, kuinka monta lasia mehua saa purkista, jatkossa paikalla on aina oltava Aulis Gerlander. Uuden tietokoneen prosessorimallin testivälineet on lähetettävä yliopistoon syynättäväksi, jotta varmistutaan todellisesta kellotaajuudesta. Menisiköhän Hesarin ansiokas ohitustesti (maksullinen arkisto) läpi JSN:n syynistä, kun kyydissä ei ollut poliisia, autokauppiasta tai tiemestaria?

Ei kosmisen tapin testi ole parasta journalismia, johon olen törmännyt. Se ei myöskään ole piilomainontaa. Siksi viimeinen sana menee tällä kertaa vapauttavaa päätöstä puoltaneille:

Tuotearvioinnin tekeminen ei mielestämme vaadi asiantuntija-arvioita, vaan toimitus voi myös itse testata kuluttajille suunnattuja tuotteita ja palveluita.

Usein on tullut hikoiltua toimituksessa, kun juttuun ei meinaa saada järkevää rakennetta. Turhaan. Aamulehden toimittaja Antti Lähde on keksinyt(vaikkei ehkä ensimmäisenä), miten tärkeät ja turhat nippelitiedot saa jutuksi ilman vaivalloista aivojen rasitusta. Numeroi vain tiedot ja laittaa ne pötköksi lehteen! Niin kuin Lähteen jutussa “69 x Tom Jones” Aamulehden sunnuntaisivuilla(20.9.2009). Numeroita voi olla ihan miten paljon vain. Parasta on, jos luvuksi tulee tasaluku tai jokin symbolinen luku, kuten 13 tai vaikka tuo 69.

Hoi kuulkaa kaikki: sanomalehtien lukijamäärät näyttäisivät olevan kasvussa, tai sitten ne voivat olla myös laskussa, mutta mulla on aika selvä tuntuma, että ne olisivat kasvussa, vaikka se voikin olla vaan sattumaa, muttei se varmaan ole, uutisoi Helsingin Sanomat tänään herran päivänä 16. syyskuuta 2009. (Linkki maksulliseen digilehteen)

Juttu on huonoa journalismia, joka johtaa lukijaa tarkoituksellisesti harhaan. Se on kaiken lisäksi kirjoitettu niin juonikkaasti, ettei artikkelia saa kiinni varsinaisesta virheestä. Se on roskaa, jonka julkaiseminen on eettisesti arveluttavaa.

Juttu on tarkoitushakuista oman tuotteen markkinointia, jolla ei ole mitään tekemistä lehden niin mielellään esillä pitämänsä yhteiskunnallisen tehtävän kanssa. Se on jotain, jonka kanssa voisi harkita lähestyvän Julkisen sanan neuvostoa.

Toimittaja Jukka Perttu on todella jumpannut tämän tekeleen kanssa, esihenkilönsä määräyksestä ja avustuksella luulen. Ei siis henkilökohtaista, nimesi vain sattuu olemaan näkyvillä.

Oppaissa kerrotaan, että uutisen pitäisi olla kärjellään seisova kolmio, kun nyt kolmio on rähmällään markkinointiosaston suuntaan.

Mielipiteeni päättyy tähän, loppu on perustelua.

”Paperille painetut lehdet saivat lisää lukijoita”, kertoo otsikko. Uutinen on, etteivät ”lehtien verkkosivustot nirhanneet painettua sanaa”.

HS:n journalistinen käsitys perustuu Suomen Gallupin Kansalliseen mediatutkimukseen (rekisteröity tavaramerkki), jonka uusimmat tulokset julkaistiin eilen.

Eivät nirhanneet, ainakaan tutkimuksen vertailujaksolla viime maaliskuusta syyskuuhun! Niin, ja itse asiassa tutkimuksessahan ei edes selvitetty verkkosivujen suhdetta paperin lukijamääriin.

Artikkeli alkaa ihanalla kuvauksella, kuinka hyvin paperilla menee. Tai ainakin bonuskorttien kylkiäisillä menee, ja Rumballa. Sitten tiputetaan se todellinen uutinen, joka minkä tahansa taka-albanian valtion hyväksymän virallisen journalistiliiton suositusten mukaan olisi pitänyt olla otsikossa:

”Koska tutkimus perustui otantaan, kaikki muutokset eivät ole tilastollisesti merkitseviä, eli havaitut muutokset voivat johtua sattumasta. Tosiasiassa lukeminen on voinut vähentyä, vaikka tulos kertoisi lisääntymisestä ja päin vastoin.”

Tämän voi muotoilla myös niin, että mitään oikeaa muutosta ei ole tapahtunut. Tutkimuksen 180 julkaisusta, vain 20 julkaisun lukijamäärissä on tapahtunut muutos, jonka tilastolliset mittarit havaitsevat luotettavasti.

Lehtien lukijamäärät ovat siis pysyneet samana. Heti perään olisi voinut kertoa sen virhemarginaalin. Tämä luku on unohdettu huolellisesti sekä tekstistä, että sitä ryydittävästä grafiikasta. Pienellä aivovoimistelulla voi tulkita, että se on jotain 3,1 prosentin ja 3,9 prosentin välillä.

Kun koko uutinen on tuhottu kertomalla, että lukijamäärän kasvu on sattumaa, HS kirjoittaa, että tutkimus näyttää HS:lle kasvua. Itse kasvun absoluuttista määrää (7000 lukijaa) tai suhteellista määrää (0,7 prosenttia) ei sanota. Puhutaan kyllä isoista luvuista 965 000 ja 958 000.

Heti perään kerrotaan, aiheen ulkopuolelta, että myös viime keväänä HS:n lukija kasvoi. Ja että tämäkään kasvu ei ole tilastollisesti merkittävää, eli se voi olla sattumaa.

Sitten tulee toimittajan journalistinen tulkinta: ”tulosten samankaltaisuus vahvistaa käsitystä, ettei lukijamäärä ole ainakaan pienentynyt”. Ja asiantuntija komppaa: ”taantumassa niiden [sanomalehtien] merkitys ei ole ainakaan pienentynyt”.

Eli pysynyt samana?

Ja katso, keväinen tutkimus kertoo lukijamäärän jopa kasvaneen 440000 lukijalla! Tämä nyt toki on tapahtunut neljän vuoden aikana ja siten, että otetaan yhden päivän paperi ja viikon nettikävijät.

Viimeisen silauksen antaa kaksipalstainen grafiikka, jonka aluksi kerrotaan vain Pirkan, Yhteishyvän ja ME/Ykkösbonuksen lukijamäärän muuttuneen.

Onko joku lukenut tänään muita lehtiä? Miten niissä on aihetta käsitelty?

Lisäykset:
STT:n uutinen (HS.fi).
Suomen Kuvalehden Jari Lindholm käsittelee asiaa blogissaan.

Britney tuli, kävi ja aiheutti kohun. Hän päätti kieltää joukkotiedotusvälineitä julkaisemasta keikaltaan muita kuin tähden itsensä valitsemia kuvia.  Valtaosa suomalaismedioista päätti olla kuvaamatta keikalla lainkaan.

Helsingin Sanomat 14.7.2009 ja YLE 17.7.2009

Ei liene yllätys, että Britneyn vaatimuksista kimpaannuttiin myös Sanoma Newsin lehdissä. Ylex:n päivässä keskiviikkona se ehdittiin jo sanoakin: juurihan Sanoma News itse oli vaatimassa avustajiltaan kaikkia oikeuksia näiden tekemään materiaaliin- ilman korvauksia. Aiheesta lisää Kiilablogissa: Sanoma Newsin tempaus – hairahdus vai trendi

Sanoma Newsin reaktio on oikeastaan hyvin looginen: kaikki yhden, eli yleensä Hesarin, puolesta. Muskettisoturien periaatteet ovat kuitenkin jääneet Sanomalla lukematta kunnolla: periaatteen jatko “yksi kaikkien puolesta” ei konsernin toiminnassa näy.

Voi kuinka hauskaa parisuhdeväkivalta onkaan! Muistattehan sen hintelän kukkahattumiehen, jonka dominoiva vaimo hakkaa kaulimella seikkailureissua ennen ja sen päätteeksi? Niin Pekka Puupään ja hänen vaimonsa Justiinan. Siinä on suomalainen slapstick: pirttihirmu ja tossun alle jäänyt hassuttelija.

Viimeisen 10 vuotta suomalaisen slapstickin moottori on ollut Matti Nykänen. Voi kuinka hauskaa se onkaan ollut, kun alkoholisti hakkaa vaimoaan ja lausahtelee julkisuudessa hassuja aforismeja!

Parin viikon takainen Nykäsillä pidetty ”perheneuvottelu” (hih hih) päättyi Ilta-Sanomien mukaan siihen, että Mervi makasi verissään lattialla ja Matti lähti etelänlomalle uuden naisystävänsä kanssa. Avioero on (heh heh) neljästoista. LOL, sanoisi nuori yleisö.

Huumori on kaikkein vaikein tyylilaji kyseenalaistaa. Huvittavaa – edes surkuhupaisaa – ei voi arvostella, sillä eihän vitsistä saa suuttua! Ja jos suuttuu, leimataan tosikoksi.

Slapstick ei kuulu parisuhteeseen. Lyöminen on pahoinpitely ja kun lyömiseen käytetään keppiä, pahoinpitely on törkeä.